3.11.2014

Anne Tyler: Jää hyvästi


Anne Tyler: Jää hyvästi, Otava 2014. Pokkaripainos. The Beginner's Goodbye, 2012. Suomennos: Jaana Kapari-Jatta. 203 sivua. Oma ostos.

Tuntuu siltä, että annetylerini kuuluvat talviaikaan ja kotikotini lukemistoon. Edellisen Nooan kompassin luin vuoden alussa tammikuussa, nyt lentokonekirjaksi valikoitui tämä haikeanlempeä Jää hyvästi, ja tähyilen jo äitini kirjahyllystä Pyhimys sattuman oikusta -romaania. Tekee nimittäin mieli jo siirtyä näistä uudemmista kirjoista läpimurtoromaanien ja kiitellymmän tuotannon pariin.

Voisin kuvata Jää hyvästiä sanalla salaviisas, ellei siinä olisi vähän sellainen tuntu, että kirja on oikeasti liian suoraviivainen ja haluaisin sillä kovasti olevan joku syvempi taso. Voisin kuvata romaania sanalla kepeä, ellei eräs kirjailija olisi kertonut, että häntä harmittaa, kun hänen tuotantoaan aina kuvataan kepeäksi ja se on jotenkin latistava sana, jota käytetään yksinomaan naisten kirjoista – ei koskaan miesten kirjoittamista kirjoista. Voisin kuvata lukukokemusta kotoisaksi, ellen olisi jo kertonut, että luen Anne Tylerin kirjoja vain täällä Lapissa ollessani. Sana 'lämminhenkinen' vilahti myös sivujen sulkeuduttua mielessäni, mutta se nyt on kertakaikkiaan latteuden huipentuma, kun pitäisi kuvata kirjaa, joka on kyllä tavattoman hyvä mutta kieltämättä vähän tylsä.

Mutta silti kaikki nämä sanat vähän sopivat Jää hyvästi -romaaniin, ja toivon mukaan loppuosa bloggauksestani kertoo vielä hieman lisää.

Kirjan päähenkilö on kolmikymppinen kustannustoimittaja, joka on onnellisesti naimisissa vaikeaselkoisen Dorothynsa kanssa, kunnes käsittämättömän onnettomuuden vuoksi jää leskeksi. Aaron Woolcott ei kuitenkaan vaikuta yhtään niin nuorelta, vaan hän on pikemminkin vanha kuin äijäraahus. Eikä hän varsinaisesti ole kustannustoimittaja, vaikka hän työskenteleekin perhekustantamossa. Kaikki kunnia palvelukustanteille, ei Aaron tee kirjoille juuri mitään, lisää ehkä pilkkuja paikoilleen, jos siihenkään kirjoittajat antavat luvan. Työ vaikuttaa melko tylsälle, vaikka kustantamon lippulaivasarja Aloittelijan oppaat siihen tähän ja tuohon kuulostavat välillä hyvinkin mielikuvituksellisille. Sarjan nimi on myös Tylerin romaanin alkuperäinen nimi. Tässä mielessä suomennos on melko kehno, vaikka se toisaalta kuvaa hyvin Aaronin menetystä ja niitä vaiheita, mitä hän käy vaimonsa kuoleman jälkeen.

Kaikki kirjan hahmot ovat melko tylsiä, eikä Aaronin ja Dorothyn liitossa tunnu olevan juuri mitään onnellista kitkaa tai jännittävää jännitettä. Kirjan juoni on ennalta-arvattava, sillä ainoa eriskummallinen puoli (joko yliluonnolliseksi laskettava tapaus tai luonnollisena osana Aaronin surutyöhön kuuluva Dorothyn kuolemanjälkeinen "ilmestyminen") paljastuu jo alkusivuilla. Loppuun asti odotin silti yllättyväni edes vähän.

Mutta juoni ja tapahtumattomuus eivät sinällään ole tärkeitä, sillä pidin kirjasta ja näistä erityisen tympeistä ihmisistä valtavasti. Tylerilla on taito kirjoittaa sellaisia vivahteita helppoihin kohtauksiin, että tarina pitää otteessaan eikä suuria muutoksia juuri kaipaa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että hänellä on aiemmissa kirjoissaan vähän toisenlainenkin puoli ja että hän osaa kirjoittaa myös rohkeampaa ja ironisempaa keskiluokkakuvausta ja ihmissuhteita. Jotain tällaista jäin kaipaamaan, vaikka tähän mittaan aineksia riitti vähemmälläkin puhdilla.

Jää hyvästi kääntyy puutteistaan huolimatta hyvän lukukokemuksen puolelle, erityisesti siksi, että surutyöhön on kirjattu myös paljon huumoria ja pahantuulisuutta.

9 kommenttia :

  1. Tämä kirjoituksesi on kyllä mainio! ♥ Tylsä ja ennalta-arvattava, mutta kuitenkin niin lämminhenkinen (!) ja rakastettava, niitä Jää hyvästi juuri on. Ja huumori ja pahantuulisuus, oi kyllä. :) Minäkin pidin tästä paljon.

    VastaaPoista
  2. Ehkä kotoisa on juuri hyvä luonnehdinta Tylerin kirjoista? Itse pidän kepeä-sanasta etenkin, kun se juuri Tylerillä ja Shieldsilläkin (johon aina Tyleriä vertaan) yhdistyy älykkyyteen.

    Tämä kirja täytyy lukea.

    VastaaPoista
  3. Minusta Nooan kompassi oli yhdentekevä, enkä oikein innostunut romaanista Pyhimys sattuman oikusta, vaikka siinä oli ajatuksia, jotka jäivät mietityttämään pitemmäksi aikaa. Mutta kirjasta The Beginner's Goodbye pidin. Se on ainoa Tylerilta alkukielellä lukemani teos, johtuneeko siitä.

    VastaaPoista
  4. Minustakin tämä oli vähän tylsä, enkä oikein innostunut henkilöistäkään. Luin tämän ekana Tylerinani ja olin kyllä pettynyt. En myöskään innostunut Nooan kompassi-kirjasta mutta Hengitysharjoituksia oli jo hieman parempi... Aion kyllä ehdottomasti lukea lisää Tylerin vanhempaa tuotantoa, useampikin löytyy omasta hyllystä :).

    VastaaPoista
  5. Mutta eikös tämä simuloi taitavasti elämää? On vähän tylsää, ihmisetkään eivät aina miellyttä, ja taas on vähän ennalta-arvattavaa tapahtumaköyhää olemista, kunnes sattuu jotain, joka yhden (tai korkeintaan parin) henkilön mittakaavassa on järisyttävää. Sattuu tai henkilö laittaa sattumaan. Ei se koko maailmaa järisytä, mutta sitä yhtä ainakin. Ehkä juuri tässä on Tylerin viehätys? Toivo, että näin voi käydä, tai samaistumisen paikka?

    VastaaPoista
  6. Hei!

    Olen kirjallisuuden opiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja teen pro gradua Kari Hotakaisen teosten vastaanotosta kirjablogeissa ja ammattikritiikissä. Teokset ovat Luonnon laki, Jumalan sana, Ihmisen osa ja Juoksuhaudantie. Tutkin sitä, miten edellä mainittuja teoksia on arvotettu.

    Olen huomannut, että sinulla on kirjoituksia joistakin näistä teoksista. Kaipaan kuitenkin enemmän tietoja sinusta, jotta voisin muodostaa lukijakuvaa. Kaikkia tietoja käsitellään luottamuksellisesti. Käytän lopullisessa työssäni nimimerkkiäsi. Tarvitsisin sinusta seuraavia tietoja: ikä, sukupuoli, ammatti, koulutus ja asuinpaikkakunta. Lähetä tiedot sähköpostiini mahdollisimman pian: helipaa@student.uef.fi.

    Jos kaipaat lisätietoja tutkimuksestani, vastaan tiedusteluihin mielelläni. Kiitos vastaamisesta!

    Terveisin
    Heli Paakkunainen

    VastaaPoista
  7. Hei!

    Osaisitkohan auttaa? Äitini toivoo joululahjaksi kirjaa, tyyliltään kauhuromantiikka. Onkohan parina viime vuotena ilmestynyt mitään hyvää tuota tyylilajia? Kiitos jos kehtaat vastata! En oikein tiedä, miten lähteä etsimään.

    VastaaPoista
  8. Ihanasti kirjoitettu "lintu vai kala" -arvio. Ehkä kuitenkin molemmat on tämä kirja. :)) En ole tätä aikeissa lukea, vaikka toisaalta tekisi mieleni jotain Anne Tyleriltä lukea. Ihan verestääkseni muistoja. Olen lukenut Oikukkaan planeetan, josta kirjan kansi on jäänyt mieleeni. Sen sijaan tarinasta en enää muista mitään. Silti jokin mielikuvia minulla on, että tuolloin pidin kys. kirjasta.

    VastaaPoista
  9. Hanna-muru, blogissani on sinulle jotakin! ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!