14.5.2014

Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken


Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken
Gummerus, 2014
Irgendwann werden wir uns alles erzählen, 2011
Suomennos: Ilona Nykyri
Sivuja: 200
Mistä: oma ostos

Daniela Krienin esikoisteos on kuin kevytversio Lolitasta. Se on ensinnäkin paljon lyhyempi, kesäinen pienoisromaani. Siinä on nuori 16-vuotias tyttö Maria, joka ihastuu ja antautuu seksisuhteeseen naapurin isännän kanssa, joka on häntä yli puolet vanhempi. Kirjassa viitataan venäläiseen klassikkokirjaan Karamazovin veljeksiin tuon tuosta, sillä Maria lukee kirjaa poikaystävänsä, Johanneksen, maatilalla ja välttelee kouluun menoa. Yhtä hyvin Vielä joskus kerromme kaiken -teoksessa voitaisiin viitata Lolitaan, mutta tässä kohdin Krien malttaa jättää painottamatta ihan kaikkea.

Olin aluksi kirjan kanssa hämilläni, sillä se tuntui jotenkin kamalan helpolta ja kepoiselta. Maria on teoksen minäkertoja, eikä hän ole kauhean pohtiva ja monipuolinen havannoija. Tietysti tarinakin tukee tätä, sillä Maria ei ole kauhean kiinnostunut Saksojen yhdistymisestä johtuvasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Johannes on puolestaan hyvin innoissaan niistä mahdollisuuksista, jotka hänelle nyt tarjoutuvat: taidekoulu ja mahdollisuus muuttaa länteen ja päästä pois isänsä maatilalta.

Maria elää päivä kerrallaan, ja useimpina päivinä hän pystyy ajattelemaan vain Henneriä, juroa ja kovakouraista miestä, joka pystyy tarjoamaan Marialle enemmän nautintoa kuin valokuvaamiseen uppoutunut Johannes.

Kirja lähtee kyllä sitten vetämään ja on hetkittäin ihan kuumaakin kamaa. Aistikas, kehuu takakansikin. DDR:n kuolinkorinat pienenä sivujuonteena antavat kirjalle sopivasti pulssia, että Marian haahuilulle saatiin vastapainoa.

Leppoisa kesäkirja, jossa parasta oli se, miten kolmen draama yhdistyi kuumana kesänä. Mutta olisi kirjailija voinut jättää pois sen maininnan, että Marian isällä on suhde tyttärensä ikäiseen naiseen. Hohhoijaa, _alleviivausvaroitus_.

12 kommenttia :

  1. Oli kiinnostavaa lukea tekstisi, kun itse luin tuota kirjaa aika eri tavalla. En löytänyt leppoisuutta ollenkaan, vaan enemmänkin halua, himoa ja pakahduttavuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö hän sinusta aika leppoisesti lukenut kirjaa maatilalla ja ei minusta mitenkään erityisen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Nimenomaan keskittymisen vei intohimo.

      Poista
    2. Lukihan hän kovasti Karamazovin veljeksiä, jonka itse olen jättänyt parikin kertaa kesken. Sitäkin kyllä mietin, että miten omaan luentaani olisi vaikuttanut, jos tuntisin K:n veljekset. Noin muutoin en vaan saa leppoisaa ja intohimoa sopimaan yhteen. :) DDR:n osuus taas oli minusta supermielenkiintoinen sen kannalta, mitä Maria teki - vaikka tosiaan, kuten sanoit, Maria ei yhteiskunnallisia muutoksia pohtinutkaan.

      Poista
    3. Mie vain sain. Hän on minusta aika rento luonteinen, mutta voihan sellainenkin kokea suurta intohimoa. Ei hän siis tyhmä ollut, muttei myöskään kauhean kunnianhimoinen. Hyvin leppoisaa se perusarki tuntui olevan toisten maatilalla, jossa hänellä oli hyvin vähän velvollisuuksia, eikä äitikään patistanut mihinkään.

      Poista
  2. Kiinnostava arvio! Minullakin tämä odottaa lukupinossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa. Kiitos. En ole itse asiassa ihan varma, onko arvioni niin hyvä. Valitsin ehkä liian ylimalkaisia sanoja, kun moni on ymmärtänyt minut väärin. :)

      Poista
  3. Oi, kiinnostuin, pitää hankkia ja jospa vielä lähtökielisenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on tarvittava kielitaito molempiin versioihin. :)

      Poista
  4. Komppaan Omppua ja luin kirjan eri fiiliksillä, sillä pidin siitä tosi paljon. Pidin ajankohdasta ja siitä, että tarinan kautta yhteiskunnalliset muutokset tulivat esille. Maria oli nuori ja oman perheen kriisit vaikuttivat häneen. Minusta hän tarkasteli omaa ympäristöä ja ihmisiä todella pikkutarkasti, jopa huoneen hämähäkinverkko kuvailtiin tarkasti. Aluksi ihmettelin pikkutarkkaa kerrontaa, mutta sitten koukutuin ja lumouduin.
    Suosittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin näistä samoista asioista: "Pidin ajankohdasta ja miten sen kautta yhteiskunnalliset muutokset tulivat esille. Maria oli nuori ja oman perheen kriisit vaikuttivat häneen."

      Kerronta oli jotenkin helpohkoa, tarinassa oli kuitenkin riittävää aistivoimaa. Minusta Maria ei niin tarkkaan muita seurannut, mutta pakko nyt myöntää, etten enää muista kauhean hyvin joka kohtaa. Tällainen tunne vain jäi. En kyllä sellaista kaivannut lukiessani, sen Marian oman himon kuvaus kiinnosti enemmän.

      Poista
  5. Luen tätä juuri, ja aika eri asioita minulla nousee esille. Maria on vasta 16-vuotias, joten ei häntä kiinnosta yhteiskunta kovin - Johannes lienee älyllisempi. Mutta kadehdin Marian hetkeen heittäytymisen taitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olikin kiinnostavaa, ettei häntä kiinnostanut oikein muu kuin suhde. Yhteiskunnan murros näkyi muuten. Ei sorruttu nuoren päähän kirjoittamaan liiallista "filosofointia".

      Poista

Kiitos kommentistasi!