8.4.2014

Kirjallinen Lontoo. Osa 1.

Sopivasti kirjoittelen tätä bloggausta Lontoon-matkamme kirjallisuusretkistä, kun huomenna tänään alkaa sielläpäin maailmaa kansainväliset kirjamessut. Jos olisin vähänkään enemmän miettinyt tätä asiaa silloin joulukuussa, kun miehelleni matkan lahjaksi ostin, olisin tällä nimenomaisella hetkellä Lontoossa. Mutta ehtiihän sitä sinne vielä uudelleen jonain toisena vuonna, jotta näen kyllä vielä ne kirjamessutkin.

Tätä bloggausta olen odottanut itsekin, sillä samalla tiesin käyväni kaikki meidän matkalla otetut valokuvat läpi. Ja voih, olen kyllä vähän pettynyt siihen, kuinka vähän hyviä kuvia osasinkaan matkan aikana ottaa. Kuitenkin ihana nähdä kuvienkin kautta, kuinka paljon kiersimme ympäriinsä. Puhelimen matkamittari osasi kertoa, että yli 100 kilometriä taivallettiin viikon aikana jalan.

Meille sattui harmillisen kylmä viikko, vain yhtenä päivänä paistoi aurinko. Alkuviikko erityisesti oli niin kylmä, että oli talvivaatteita todella ikävä. Osin harmaudesta ja kylmyydestä johtuen myös kuviin on tallentunut aika annos ankeutta, vaikka matka oli niin kertakaikkisen ihana! Sain etukäteen ja matkan aikana paljon hyviä vinkkejä parhailta, rakkailta, ystäviltäni. Tätäkin kautta kiitos, sillä sain niistä niin paljon hyviä ideoita.

Näimme siis paljon, paljon, paljon! Ja niin paljon jäi vielä seuraavillekin matkoille nähtävää. Etukäteen luulin ehtiväni ehdottomasti käydä Dickensin museossa, mutta sen sijaan näinkin täysin omaksi yllätykseni vaikkapa Keatsin ja Yeatsin entiset asuinsijat.




Kirjailijoita, kirjojen tapahtumapaikkoja, muita kirjallisia kohteita ja mitä tahansa kirjallisuuteen liittyvää on Lontoo täynnä. Tämän vuoksi kaupunkista on tehty myös hyvinkin kekseliäitä kirjallisia karttoja. Esimerkiksi tämänkaltaisen ottaisin mieluusti kotiin tauluksi. Matkalla ollessani ja joka ilta tulevan päivän matkareittejä suunnitellessani löysin googlella vielä komeamman ja selkeämmän, mutta nyt en enää koto-Suomessa löytänyt sitä mistään. Siinä kartassa oli paljon selkeämmin piirretty kirjalliset kohteet, joten ne eivät sotkeneet muuten puistojen ja teiden ääriviivoja.

No samapa tuo, näistä kirjallisista kartoista sain kuitenkin idean etsiytyä miehen kanssa sinne tänne ja tuonne. Kylmä sää sotki suunnitelmia aina sen verran, että kun oikein puhalsi luihin ja ytimiin asti kalskeutta, hyppäsimme kaksikerroksiseen bussiin ja suuntasimme ihan minne sattui. Tämän vuoksi näimme kyllä Lontoosta hyvin monia kaupunginosia ja kaikki suunnitelmani vaihtuivatkin sokkeloisten katujen ja "pikkukylien" seikkailuhenkiseen tutustumiseen.

Matkan aikana luin paljon matkakirjoja, ja kanniskelin mukanani joka päivä kolmea tai neljää erilaista teosta, sillä minusta on mukava paitsi nähdä ja kokea mahdollisimman paljon itse, myös -- yllätys yllätys! -- lukea kohteista paikan päällä.

Yksi ihanimpia kirjoja oli rakkaalta ystävältä lainaan saatu teos, johon oli kerätty kirjailijoiden teoksista pitkiä lainauksia Lontoosta. Tekstit olivat englanniksi, jutut oli jaettu eri teemojen mukaisesti ja mukana oli paljon sellaisia kirjoja ja kirjailijoita, joihin en ollut aiemmin mitenkään muuten tutustunut. Yhtenä aamuna sinnikkäästi ulkoterassilla aamupalaa nauttiessani minua huvitti erityisesti Margaret Atwoodin teksti siitä, kuinka hän ensimmäistä kertaa saapui Lontooseen ja oli kovin kylmissään ja halusi nähdä ihan kaiken. Näin tiivistetysti. Hän sanoi tämän kaiken paljon värikkäämmin ja kiehtovammin.

Reissumme yksi tärkeimmistä kohteista oli fiktiivisen Hercule Poirotin kotitalo. Minulla on hyvin syvä kiintymyssuhde Agatha Christien terävään, munapäiseen etsivään. Rakastan kirjoja, ne olivat ensimmäisiä aikuistenkirjoja, joihin tutustuin nuorena. Vielä nuorempana David Suchetin tähdittämä tv-sarja oli ihan ensimmäisiä rikossarjoja, joita sain vanhempieni kanssa katsoa, vaikken niin paljon tarinasta silloin ymmärtänytkään. Ne eivät olleet missään nimessä liian raakoja minun ikäiselleni, ja lauantaiset rikosohjelmat äitin ja isän kanssa ovat niitä harvoja televisiomuistoja lapsuudesta. Moni muu on jo minulta unohtunut. Nyt taas aviomieheni kanssa olemme katsoneet kaikki tv-sarjan osat ja elokuvat. Ja itkin tietysti, kun viimeinen elokuva näytettiin televiossa.

Siispä matkasimme käymään niillä kulmilla, missä Hercule Poirot kerran majaili. Taloa kuvatessamme meidän luokse tuli yksi brittiläinen nainen, joka ihmetteli, miksi kuvaamme taloa. Hän myönsi pitävänsä myös rikoskirjoista, mutta erityisesti skandinaavisista (lue: ruotsalaisista). Yllätyin, kuinka nostalginen olo minulle yhdestä rakennuksesta tuli, mutta pakkohan oli kierrellä vähän ympäriinsä ja ihastella vanhoja rakennuksia. Hyvä kuvauskohde kieltämättä.

Olisi meidän pitänyt kyllä ehtiä edes kerran teatteriin tai musikaalia katsomaan. Vaihtoehtoja oli niin runsaasti, ja ilmiselvä valinta teatteriesitykseen olisi ollut Hiirenloukku. Se on pyörinyt Lontoossa jo vuodesta 1952 ja on pisimpään ikinä yhtäjaksoisesti pyörinyt esitys.
Mutta kuten yllä jo sanoin, paljon jäi seuraavaankin kertaan nähtävää. Kävely teki siinä mielessä tehtävänsä, että aika lailla tarkalleen siinä kahdeksan maissa oli jo aivan pakko päästä serkkuni asunnolle lepäämään.
 
Seuraavassa "numerossa" esittelen lisää kirjallisia kohteita, raportoin enemmän matkasta ja tarinoin niitä näitä tänne blogivirtaan muistoksi. Jaan postaukset kahtia, sillä pahoin pelkään, ettei rupatteluani muuten jaksa monikaan loppuun asti lukea.


13 kommenttia :

  1. Ei sitten yhtään ala tehdä mieli Lontooseen tätä lukiessa. :)

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus. Varsinkin tuo kartta rupesi himottamaan...

    VastaaPoista
  3. Aah! <3 Olen niin onnellinen teidän Lontoosta - ja niin kateellinen, mutta sen arvaatkin. ;) Tuli niin ikävä lempikaupunkiini, että melkein kuolen jos en pääse sinne nyt kuta kuinkin vuoden sisällä. Tätä ei helpota se, että J on käynyt siellä työmatkalla tänä vuonna jo kahdesti ja lähtee taas toukokuussa.

    Ja jaksan kyllä lukea rupatteluasi vaikka kuinka kauan, mutta ihanaa jos/kun teet monta Lontoo-postausta.

    VastaaPoista
  4. Mielettömän upeita nähtävyyksiä!
    Kiitos tästä virtuaalimatkasta ja kiva tietää, että jatkoa seuraa :)

    VastaaPoista
  5. Oi, oi, oi! Ihana, ihana Lontoo, jonne olen ilman tätäkin postausta kaivannut niin kovasti. Nyt kutina alkaa olla sietämätön. :)

    VastaaPoista
  6. Niin, ja tuo tauluidea on upea! Minun pitäisi tapetoida yksi huone ja mietin heti, saisikohan tuollaisen tapetiksi. En tosin tiedä, ilahtuisiko perheessämme kukaan muu ajatuksesta.

    VastaaPoista
  7. Mahtava juttu! Ja minustakin tuo kartta on ihan upea. Jos olisi aikaa, syynäisin sen tarkasti läpi just nyt, mutta täytyi tyytyä vain huokaillen vilkuilemaan.

    Näitä lisää, oli kiva lukea. <3 Ja Lontoo, tai oikeastaan Brittein saaret kokonaisuudessaan, on mulle niiiin sydämen asia, että vielä toinen <3.

    VastaaPoista
  8. Voihan Lontoo! Kiitos Hanna! Nyt alkoi itsekin haikailla sinne takaisin, sillä itse olimme reissussa joulukuussa ja olisi kiva nähdä myös kevätkesäisempi Lontoo. Kartta opn mahtava. Ja Hercule Poirot

    (ensi kerralla menette sitten teatteriin kans, tämä on käsky!)

    VastaaPoista
  9. Ihana ja mukava postaus! Kunpa itsekin pääsisin Lontooseen, mutta ainakaan nyt hetkeen ei ole sellaista mahdollisuutta tiedossa. No fiilistelen sitten näitä sinun postauksiasi senkin edestä :)

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia olet ottanut! Minullekin Agatha Christien dekkarit olivat ensikosketus aikuisten kirjallisuuteen. Olen lukenut melkein ne kaikki.

    VastaaPoista
  11. Voi että on ihana postaus!! <3 Oma matkakuume ja Lontoo-ikävä vain kasvavat entisestään kun tätä lukee. :) Siteeraan tässä nyt kirjailija Timosta sillä hän sanoo juuri sen mitä minäkin ajattelen: "Näitä lisää, oli kiva lukea. <3 Ja Lontoo, tai oikeastaan Brittein saaret kokonaisuudessaan, on mulle niiiin sydämen asia, että vielä toinen <3."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meillä kirjailijoilla on sana kyllä niin hallussa. :D

      <3

      Poista
  12. Ihana Poirotin talo! Mua kiinnostaisi Lontoo ja Englanti nimenomaan kirjallisena kohteena. Nyt alan varmaan suunnitella reissua ihan tosissani. Siellä olisi niin monta kiinnostavaa kohdetta! Jo ihan vaan Agatha Christien ympärille saisi rakennettua hienon Englannin matkan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!