27.1.2014

Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu


Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu. Päiväkirja
Schildts & Söderströms, 2013
Oktober i Fattigsverige. Dagbok, 2012
Suomennos: Katriina Huttunen
Kansi: Emma Strömberg
Sivuja: 329
Mistä: kirjastosta
Ruotsinsuomalainen tunnustuskirja

Susanna Alakosken Köyhän lokakuu kiinnosti alun alkaen aiheensa ja rakenteensa vuoksi. En ole lukenut häneltä aiemmin mitään, vaikka kovin kehuttu ja palkittu esikoiskirja Sikalat löytyy pokkaripainoksena hyllystäni. Se pitäisi kyllä pian lukea, niin paljon pidin tästä Alakosken esseen ja päiväkirjan tyylejä sekoittavasta teoksesta. Rakenne viehätti koko teoksen ajan, vaikka pakko myöntää, että ihan alussa kesti hetken päästä tekstin rytmiin mukaan. Keskittyminen kannatti, sillä aihe on hurja, omakohtaisuudessaan erityisen koskettava ja sain tietää ilman tirkistelyntunnetta asioita, jotka jäävät varmasti mietityttämään pitkäksi aikaa.

Ensin kuitenkin rakenne: Teksti kulkee kuin tajunnanvirta, lyhyet kappaleet pirstaloivat kerrottua, mutta vaikka samassa luvussa on sitaattilainoja muista teoksista, muistoja lapsuudesta, nykyhetkessä piipahtamista, otteita vanhempien potilaskertomuksista, sosiaalitoimiston raportteja Alakosken perheestä, runoja, aforismintapaisia lyhyitä lauseita, ei kokonaisuus ole kuitenkaan mitenkään sekava. Yllättävänkin luontevasti pääsee mukaan taas kulloiseenkin kertomukseen, vaikka välissä on sivukaupalla muunlaista pohdintaa. Kirja on taidokas, intensiivinen ja ryöppyävä kokonaisuus.

Siinä on myös toistoa. Hokemia, joita Alakoski on varmasti lapsesta asti miettinyt. Köyhän sieluntilan sanallistamista, joka vaivaa ja hapottaa myös hyväosaisen mutta alati syyllisyyttä potevan lukijan mieltä.

Ja sitten aihe: Susanna Alakosken vanhemmat muuttivat Ruotsiin Ystadiin Fridshemin alueelle 1960-luvun puolivälissä. Teostaan varten kirjailija on käynyt läpi satoja sosiaalitoimen, sairaalan ja poliisin kirjaamia dokumentteja hänen lapsuusaikansa tapahtumista ja perheestään. Niitä lukiessa ihan tyrmistyy. Miten asioita on voitu kirjata näin tarkasti, muttei lapsia ole otettu huostaan. En ole tarpeeksi ammattilainen tietääkseni, olisiko heidät pitänyt ottaa huostaan tai mitä oikeasti olisi pitänyt tilanteelle tehdä, mutta kyllä kylmää lukea otteita siitä, kuinka pienet lapset käyvät kertomassa viranomaisille, että isä kuristaa äitiä ja molemmat vanhemmat ovat humalassa kotona. Toiset viranomaiset vievät vaikka pölynimurin, koska perheellä ei ole varaa maksaa laskuja.

”Minä tiedän jotakin köyhyydestä. Vanhempani kävivät töissä. Olimme silti köyhiä. Olimme maahanmuuttajia, elimme minimipalkalla. Molemmat vanhempani tekivät pimeästi töitä saadakseen rahat riittämään. Aina väsyneitä. Aina kipeitä.
Silti emme koskaan käyneet lomalla.”

Rahaa tulee siis myös työn kautta, mutta köyhyydestä ei pääse eroon millään. Köyhän lokakuu käsittelee myös vierautta, kieliasioita, maahanmuuttajuutta, suomalaisuutta Ruotsissa. Ja vaikka tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin, yhtä hyvin Alakosken kirja voisi kertoa Suomesta. Koruton totuus länsimaisen hyvinvointivaltion toisesta puolesta, joka on helppo kuitata paheksumalla ja vähättelemällä. Kuitenkaan kukaan ei ole köyhä vapaaehtoisesti.

Alakoski kirjoittaa myös siitä, miten hänestä tuli kirjailija ja miten hänet on otettu kirjailijana vastaan. Kuinka hänet aina halutaan kuvata mahdollisimman rumaa taustaa vasten ja korostaa jotain lähiötunnelmaa. Hän myös miettii, kuinka kirjailijat kirjoittavat yleensä useamman teoksen samasta aiheesta, ja niin hänkin on tehnyt. Sikalat ja Hyvää vangkilaa toivoo Jenna näkyvät myös tässä teoksesssa otteina tai Alakoski kertoo, miten joku tapahtuma tai ajankohta on vaikuttanut niihin teoksiin. Näiden teosten lisäksi minua kiinnostaa lukea Mathias Rosenlundin Vaskivuorentie 20, kunhan kirjaston pitkääkin pidempi jono antaa myöten.

Kirjasta ovat vaikuttuneet myös Karoliina, Omppu ja Alma Kalma.

15 kommenttia :

  1. Hei, sinulle on haaste blogissani. Vastaamisella ei ole kiire, eikä pakollista. Palaan postauksiisi paremmalla ajalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan kyllä siihen, sinulla oli hyvin haastavat kysymykset. :)

      Poista
  2. Alakosken kirjoissa on hyvin paljon samoja aiheita: vieraus, kieliasiat, maahanmuuttajuus - ja tietenkin köyhyys, alkoholismi. Luin itse juuri Alakosken Hyvää vangkilaa toivoo Jenna, joka jäi minulla tosi etäiseksi kerrontansa puolesta. Sikalat sen sijaan on edelleen yksi suosikkini, lähes tai ei mitään lähes, vaan todella henkilökohtainen lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luinkin arviosi. Sinulla on hyvä arvioida, kun olet lukenut jo useamman ja vaikka ne ovat tavallaan aiheeltaan samankaltaisia, niin silti se tunnelma ja kerrontatapa vaikuttaa paljon lukukokemukseen. Mie luen Sikalat kyllä pian, sitä ovat kaikki kehuneet.

      Poista
  3. Alakoski on yksi suosikkikirjailijoistani, mutta jostain syystä tämä nimenomainen kirja on yhä lukematta, vaikka kirjahyllystä (signeerattuna!) löytyykin. Supersympaattinen ja -mukava naisihminen noin niin kuin livenä, ei heti arvaisi, miten vaikealta pohjalta on ponnistanut. Sikalat on kyllä ehdottomasti lukemisen väärtti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tosiaan kehuvat Sikalat-romaania, harmikseni se on minulla vain pokkarina, kun niihin lopulta aina kovin huonosti tartun. En ole kyllä edes nyt tarkistanut, onko fontti pientä, joka on yleensä se syy, miksi pokkarit jäävät lukematta. Aihe on kiinnostava.

      Poista
  4. Kiitos arviosta Hanna. Ilahdun aina, kun tästä kirjasta kirjoitetaan. Sanoma on niin tärkeä, että tämän kirjan pitäisi olla pääsyvaatimuksensa kansanedustajuudelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoma on tärkeä, ja todellakin, monien olisi syytä lukea teos. Lainasin Mathias Rosenlundin Vaskivuorentie 20 -romaanin, jolta odotan myös paljon.

      Poista
  5. Laitoin tämän luettavien listalleni jo joku aika sitten, taisi olla jonkun lehtijutun seurauksena, mutta nyt pitää kyllä huomenna heti käydä hakemassa. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hieno juttu, että arvioni sai innostumaan ja/tai toimimaan hyvänä muistutuksena. :) Miekin olen lehtijuttujen perusteella alun perin tästä kiinnostunut ja sitten Kirjavan kammarin blogiarvion jälkeen halusin ehdottomasti kirjan lukea.

      Poista
  6. Tämäpäs tuntuu mielenkiintoiselta, laitan nimen muistiin... Kiitos ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista, toivottavasti pidät kirjasta!

      Poista
  7. Onpa kiinnostavan oloinen kirja, kiitos Hanna! Minullakin on Sikalat pokkaripainoksena hyllyssä, mutten ole saanut tartuttua siihen. Tämän haluan kyllä lukea, vaikuttaa monipuoliselta ja hienolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Ja meille molemmille suosittelen Sikalat-teosta. :)

      Poista
  8. Kirjoitit:
    "Kuitenkaan kukaan ei ole köyhä vapaaehtoisesti."
    Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat köyhiä vapaaehtoisesti.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!