15.3.2013

Mooses Mentula: Isän kanssa kahden

Mooses Mentula: Isän kanssa kahden
WSOY, 2013

Kansi: Mika Tuominen

" – Paremmin met kahdestaan pärjätään, se sanoi.
Lenne kiipesi syliin. Ei tuntunut nololta."

Mooses Mentulan toinen teos Isän kanssa kahden on ikävän todentuntuinen tarina vaikeista ihmissuhteista, perheen ristiriitaisesta arjesta, syrjähypyistä ja lapsen mielikuvitusystävistä. Jokainen perhe tarvitsee sankarin, parhaimmillaan useamman, jotta vaikeista hetkistä päästään kunnialla läpi, mutta jos aikuisten mieliala on niin synkkä, että uhrina oleminen on ainoa luonteva tapa elää ja olla, joutuu lapsi ratkaisemaan asian. Tässä tapauksessa hän saattaa häiriköidä tunneilla, kiusata muita, kärsiä hiljaa sängyssä riitojen keskellä tai keksiä mielikuvitussankarin, hahmon, jonka avulla pyrkii ratkaisemaan ahdistavan tilanteen. Tai sitten hän tekee näitä kaikkia.

Isän kanssa kahden -teoksessa näkökulma vaihtuu tasa-arvoisesti, joten lukija kuulee isän, äidin sekä perheen Lenne-pojan äänen. Kaikkien ääni on kuuluvissa, mutta myötätunto kulkeutuu pakottamatta lapsen puolelle. Vaikka ymmärtäisi kuinka äidin yksinäisyyttä ja kyllästymistä tai isän turhautumista vaimon jatkuvaan tyytymättömyyteen ja eristäytymiseen, lapsen nokkeluus ja halu ratkaista ongelmia vetää puoleensa. Ei lapsen tehtävä ole tehdä vanhemmistaan onnellisia, eikä horjahtelevaa liittoa pelasteta kääntämällä sille selkää ja etsimällä lohdutusta muualta. Monenlaisia tunteita herää lukiessa, kuten kirjan parissa kuuluukin tapahtua.

Mentulan sujuva kerronta ja erittäin uskottava, murteella kirjoitettu dialogi virkistävät kaihomielistä tarinaa. Ei ole mitenkään epätavallista, että kirja kertoo vaikeista ihmissuhteista, mutta oman mausteensa siihen tuo henkilöiden vahvat juuret kotiseutuunsa tai vastavuoroisesti vaikeus hyväksyä uutta kotiseutua. Olen lukenut aiemminkin kirjoja, jotka sijoittuvat Lappiin, mutta niitä tuntuu aina leimaavaan jokin hallitsematon seksuaalisuus, ryypiskely, luonnon kanssa painiskelu ja melko vanhankantaiset käsitykset sukupuolten ja -polvien rooleista. Näitä samoja asioita löytyy toki myös Mentulan kirjasta, mutta jotenkin hän on onnistunut silti tuomaan tuttuihin asetelmiin juuri oikeinlaista raikkautta.

"On kyse pakkasen jähmettämästä lämmöstä, perheestä jota maa ja menneisyys vetävät kahtia. Päätöksistä, jotka seuraavat tekojen jälkeen."

6 kommenttia :

  1. Vaikutuin kirjan trailerista sekä Mooses Mentulan esiintymisestä WSOY:n illassa helmikuussa niin, että haluan ehdottomasti lukea kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Haluan lukea myös novellikokoelman pian. Se minulla on jo hyllyssä, sillä ostin sen kirjamessuilta toissa vuonna.

      Poista
  2. Hah, loistotiivistelmä stereotyyppisestä Lapin kuvaamisesta! Minuakin tämä kirja kiinnostaa paljon ja enköhän sen tässä kevään mittaan lue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että luet. Saan paljon irti aina sinun arvioistasi.

      Poista
  3. Juuri aloittelen lukemista. Luen sinun artikkelisi vasta sitten kun olen muodostanut omaa mielipidettä. Odotan jo ilolla !

    VastaaPoista
  4. Kyllä tämä kirja on luettava pelkästäään sen vuoksi, että kävin peruskoulun ala-asteen "Mooseksen" kanssa samalla luokalla. Nyt jälkeenpäin voi sanoa, että eipä Mooseksesta muuta olisi voinut tulla kuin kirjailija. Sellaiset oli elkeet jo lapsena. Innolla odotan lukukokemusta! -KP

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!