8.10.2012

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
WSOY 2012
The Sense of an Ending, 2011
Suomennos: Kersti Juva.
Sivuja: 157
Aikamme kertojia -sarja.


Jos antaisin blogissani tähtiä lukemilleni kirjoille, niin Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi olisi varmasti viiden tähden kirja. Kirja oli hyvä aloitus teemaviikolleni, sillä se oli niin vetävä, että mietin lukiessani, että kumpa tämä ei vielä päättyisi. Luin tämän tiiviin, trillerimäisen teoksen siltä istumalta – mikä ei tietysti kauhean vaikea suoritus ollut, sillä teos on vain 157-sivuinen.

Vuoden 2011 Man Booker -kirjallisuuspalkinnon saanut Kuin jokin päättyisi erheyttää lukijaansa muutamia kertoja, mutta tästä ei voi syyttää sympaattista kertojaa Tony Websteriä, sillä kun hän kertoo menneisyyden tapahtumia nykyisyydestä käsin, hän tekee sen niin hyvin kuin vain muistaa.

Teos alkaa Tonyn lapsuudesta ja englantilaisen koulupojan ystävyyssuhteista. Kuinka kolme parasta ystävää on kääntänyt kellotaulun ranteen sisäpuolelle erottautuakseen muista, sillä se on heille itselleen mutta myös muille merkkinä siitä, että heidän piirinsä ei muita päästetä. Paitsi että he kaikki ovat kiinnostuneita uudesta oppilaasta Adrianista, älykköpojasta, joka löysi aina oikeat sanat vastatessaan tunneilla opettajille ja joka oli kiehtovalla tavalla vakava. Heti alkuun minua miellytti Barnesin keino kuvata poikien kirjamaun mukaan lukijalle heidän luonteenpiirteitään:
"Siinä missä Alex oli lukenut Russelia ja Wittgensteinia, Adrian oli lukenut Camusia ja Nietzscheä. Minä olin lukenut George Orwellia ja Aldous Huxleytä, Colin oli lukenut Baudelairea ja Dostojevskia. Tässä on karikatyyriä vain hiukkasen."

Mutta kaksi muuta poikaa ovat teoksessa vain statisteja. Tarinan jännite syntyy Adrianin mysteerin ja Tonyn välisestä suhteesta. Kun Tony saa eläkeikäisenä yllättävän perinnön – johon sisältyy menneisyyden täysin uuteen valoon pistävä arvoitus – tutustuu hän sen myötä nuoruudenystäväänsä uudelleen. Kun hän saa taaksejääneeseen traumaan uuden näkökulman, on hän samalla pakotettu tunnustamaan itselleen muistin haparuus ja tehtyjen valintojen seuraukset. Menin lankaan, koukutuin, luin ja pidin ihan kaikesta.

Ei tämä mikään dekkari ole, eikä trilleri. Jännittävästi rakennettu mysteeri kuitenkin. Takaumien kautta lihotetaan henkilöhahmojen persoonia vaivattomasti, ilman että lukija ajattelee että tähän nyt on kirjoitettu tärkeä motiivi, ja kuten Maria omassa arviossaan kuvaa: "merkittäviä tapahtumia ja sanomisia ole korostettu, vaan ne limittyvät samaan kudokseen vähemmän merkityksellisten asioiden kanssa. Näin syntyy autenttinen vaikutelma: tätähän elämä on, joskus vasta jälkeenpäin näkee, mihin suuntaan asiat ovat menossa."

Kirjassa on kaikki, mitä lukemisessa rakastan: hyvä tarina, vetävä teksti, liioittelemattoman tarkka ajankuvaus, mielenkiintoiset henkilöt, hyvä suomennos, hiottu jännite, hypnoottinen, lukemiseen pakottava vire. Ja kaikki tämä on vielä rakennettu tiiviiseen pakettiin, joten teoksen voi helposti lukea kerralla kadottamatta hiventäkään sen tunnelmasta.

18 kommenttia :

  1. Tämä alkaa vaan kiinnostaa sitä enemmän mitä useamman arvion tästä luen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla. Tätä kirjaa suosittelen ilolla.

      Poista
  2. Oi, viisi tähteä - jos tähtiä antaisit! Minullakin tämä odottelee lukemistaan ja säästelen kirjaa hieman jonkinlaiseksi palkintokirjaksi itselleni. Jos saan tällä viikolla pari isoa työjuttua tehtyä, luen kirjan viimeistään viikonloppuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen arviosi niin mielelläni, sillä varmasti saat taas analysoitua kirjasta sellaisia puolia, että voin vain nyökytellä, että olisinpa tuon itse sanonut. :)

      Poista
  3. Tämä on kyllä hieno kirja, vaikkei minulle "aivan täydellinen". Kiitos linkityksestä ja ihanaa oranssin viikon jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta perustelit hyvin, miksei se ollut sinulle "aivan täydellinen". Mie viehätyin kompaktista paketista ja siitä, mitä kaikkea se sisälti, että olin aivan myyty.

      Poista
  4. Tulee oikein hyvä mieli lukea noin onnistuneesta lukukokemuksesta. :D Tykkäsin itsekin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hehkutin ihan estoitta, kun nautin lukemisesta niin paljon!

      Poista
  5. Hanna, tämä kirja on minulla loppuvuoden kuumassa ryhmässä. R, lukee osin samat kirjat kuin minä ja hän asettaisi tämän jopa parhaaksi.

    Jälleen erinomainen osoitus siitä, mikä helmi voi olla lahjakaan kirjoittajan tiivistetty teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin pitää antaa tämä kirja Jurille luettavaksi, olen varma, että hänkin tästä pitää. Minullekin tämä on vuoden parhaimpia käännöskirjoja.

      Poista
  6. On aina kiva lukea, kun joku kirja on iskenyt oikein kovaa. Itselläni tämä on lukulistalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olin kyllä hyvin viehättynyt. Pidän muutenkin lyhyemmistä kirjoista, sillä silloin tunnelma ei keskeytysten vuoksi katkea.

      Poista
  7. Ihanan kuuloinen kirja! Jokin alkukielisessä nimessä puhuttelee minua...

    VastaaPoista
  8. Olisikohan ollut tuo lukijan erheyttäminen, mikä sai minut lukemaan tämän kahteen kertaan ;)

    Ei olisi ehkä kannattanut, sillä toisella kertaa salaisuus ei paljastunut, mutta se ihana mysteerin tunnelma latistui vähän masentavasti.

    Hieno kirja silti!

    VastaaPoista
  9. Väinön Vaimo 11.maaliskuuta 2013
    Kuin jokin päättyisi on lukupiirimme kirjana. Toisella lukemalla nousi tekstistä paljon uusia puolia. Ei latistanut. Haluamaani vastausta heränneisiin kysymyksiin en kuitenkaan saanut, mutta, kuten Tom sanoo "vaihtoehtoisia menneisyyksiä" taisi
    tulla lisää.

    VastaaPoista
  10. Minulle tämä ei toiminut ollenkaan. Tässä oli tärkeitä kysymyksiä, hienoa kieltä ja muistin pohtimista, mutta jokin jäi uupumaan. Ehkä myös vertasin tätä liiaksi Coetzeen Häpeäpaaluun, joka "jysäytti" kunnolla. The Sense of an Ending ei mielestäni yltänyt samalle tasolle.

    Tai sitten tämä ei vain ollut minun kirjani.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!