21.1.2012

Miten luet: Kyllä kiitos / Ei kiitos

NoraExlibris vinkkasi ruotsalaiseen kirjablogiin, jossa on tehty listaa erilaisista sanamuodoista, jotka johdattelevat lukemisen pariin. Joku takakannessa, katalogissa, mainoksessa, liepeissä, kritiikeissä, blogeissa, esittelyteksteissä vetää puoleensa, että teoksen haluaa lukea. Tietysti itse kirjan aihe on kiinnostava, mutta myös yksittäiset sanat herättävät lukuhaluja tai vaikuttavat päinvastoin niin luotaantyöntävästi, ettei kyseisen kirjan koko tekstiä halua edes lukea.

Yritin miettiä omaa listaustani, että millaiset sanat ovat takuuvarmoja lukuintoa innostavia luonnehdintoja ja mitkä taas eivät kiinnosta yhtään ja jätän koko teoksen suosiolla rauhaan. Haluaisin aina lukea enemmän ja enemmän ja harmittelen, ettei aika vain yksinkertaisesti riitä kaikkiin kirjoihin. Siksi on oikeastaan myös hyvin helpottavaa, että maailma on täynnä kirjoja, joita en missään nimessä aio lukea.

Kyllä kiitos:
- yhteiskuntakriittinen
- kantaaottava
- historiallinen
- absurdi
- ironia
- sarjakuvaromaani
- autofiktiivinen
- klassikko
- esikoinen
- psykologinen
- kirjasta on tehty elokuva

Ei kiitos:
- zombit/ muumiot / vampyyrit /enkelit
- hengellinen / sielu
- chic lit
- kepeä
- fantasia
- scifi
- coelhomainen
- romanttinen
- riipivä rakkaustarina
- self help
- tulevaisuuteen sijoittuva
- perustuu elokuvaan

Ehkä:

- lukuromaani
- trilleri
- synkkä
- selviytymistarina

Paljonhan näitä on, mutta jätän teillekin tilaa kertoa omistanne, koska kaikkia hyviä sanoja en suoraan muista. Esimerkiksi teoksen kieleen kohdistuvat luonnehdinnat voivat vetää puoleensa, mutta yhtä lailla ne voivat tuntua täysin sanahelinältä. On oikeastaan harmillista, että suhtaudun suoraan osaan genreistäkin kuin ne eivät minua voisi mitenkään kiinnostaa, olen vasta viime aikoina alkanut kysenalaistaa tätä, kyllähän genren sisälläkin on monta eri alalajia, silti hyppään surutta kaikki scifi-kirjat yli. Mietin, että vetääkö joku yksittäinen maa minua puoleensa, mutta ei oikeastaan. Kiinnostaa silti kuulla, jos teidän joukossa on niitäkin, joiden tuntosarvet heiluvat heti, kun joku tietty maa mainitaan.

Millaiset sanat vetävät teitä puoleensa? Mistä luonnehdinnasta tiedätte heti, ettei teos ole teitä varten? Onko yksittäisillä sanoilla väliä? Ovatko lajia määrittävät sanat vahvempia kuin esimerkiksi yksittäiseen aiheeseen tai teemaan liittyvät? Onko jotain erityisiä luonnehdintoja / sanoja, joita käytetään suomalaisista kirjoista?



30 kommenttia :

  1. Kiva aihe :)

    Nykyään tuntuu, että olen melkein allerginen sanojen " romanttinen, riipivä rakkaustarina, kepeä" suhteen. Kun taas vaikkapa " yhteiskuntakriittinen, psykologinen, maaginen realismi, ironia " luovat kiinnostusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaginen realismi on muuten sana, johon olen vasta nyt kirjablogien myötä alkanut kiittää huomiota kiinnostuneena.

      Poista
  2. Teit ihan loistavan listan, ja tosi hyviä nuo valitsemasi sanat! Mielenkiintoinen lista.

    Minä elän siinä ikävyydessä, että "rajaan" tosi vähän kirjoja listoiltani pois: Periaatteessa melkein kaikki kiinnostaa. Tuo autofiktio oli muuten minulle kirjallisuuteen liitettynä terminä ihan uusi, piti oikein googlettaa...

    Kirjojen kansilla, liepeiden ja takakannen teksteillä on tosi iso merkitys ihan uusia kirjoja valittaessa.

    Scifistä innostun koko ajan vain enemmän ja enemmän, scifi-kirjoissa kun esitetään niin paljon kaikenlaisia huimia ideoita, joista osa luultavasti jopa toteutuu. Jostain syystä myös dystopiat ovat alkaneet kiehtoa, mutta niitä en kyllä pysty nauttimana kovin suurina määrinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tämän kanssa kahden vaiheilla, sillä periaatteessa dystopiat kiehtovat (esimerkiksi Orwellin 1984), mutta oikeastaan en kauhean mielelläni tartu tulevaisuuskirjoihin, vaikka niissä onkin usein yhteiskuntakriittinen ote. Eli menevät oikeastaan mieluummin kohtaan ehkä, kuin ehdottomasti ei.

      Mietin, että kiinnostaako minua enemmän omaelämäkerrat vai fiktiiviset teokset, jotka voi lukea osin olevan kosketuksissa kirjailijan elämän kanssa, joten siksi valitsin listaani nimenomaan autofiktiivisen. Toisinaan omaelämäkerrat voivat olla hyvinkin puuduttavaa lukemista.

      Poista
    2. Hanna, tekemäsi lista oli miltei suoraan yhteen omani kanssa... hih, hilpeyttä herätti minuss erityisesti tuo eicolehomainen!

      Muita mieleeni juolahtaneita:


      Kiitos:

      ajatuksia herättelevä
      sitaattihalun ja kirjoituksen herättelevä teos
      monitulkintaisuus
      voimakkuus
      tunteisiin vetoava ja koskettava, olematta liialliset imelä kuitenkaan
      sosiologisviritteinen, yhteisön ja yskilöllisen väliseen rajamaastoon piirtyvä
      sukupolvelta toiselle psykologisesti

      ei kiitos:

      teennäinen
      liian paljon esillä ollut
      wanna be älykäs
      pelkästään kielellinen kikkailu


      Hauska postausaihe, Hanna!
      Mukavaa alkanutta vuotta sinulle!

      Poista
    3. Mukava, että pidit aiheesta. Coelhomainen teos tuntuu olevan samaa sarjaa hengellisten ja selfhelp-kirjojen kanssa, joten se ei minuun iske. Tosin luin Geert Kimpenin Kabbalistin ja siinä oli juuri tuo coelho-vertaus käytetty ja silti pidin teoksesta. Tunnistin kyllä, että mitä varten coelhoa oli esittelyssä käytetty.

      Poista
  3. Onko sanan "autofiktio" käyttämiselle hyvä selitys - eikö "omaelämäkerrallinen" tarkoita ihan riittävästi samaa asiaa?

    Listasi on mahtava, mutta eipä olekaan ihan helppoa itse vastata. Mutta ainakin "elämänmakuinen lukuromaani" kuulostaa vähän ei-listalaiselta minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autofiktio on nimensä mukaisesti fiktiivinen tarina, josta voi löytää yhtäläisyyksiä kirjailijan omaan elämään. Usein teosten päähenkilöllä on sama nimi kuin kirjailijalla, mutta kyseessä on kuitenkin enemmän fiktiivinen kuin faktuaalinen teos. Totuudenrippeitä teoksesta löytyy, mutta varsinaisesti teos ei ole omaelämäkerrallinen. Olen tottunut tuota termiä käyttämään kirjallisuuden luennoilla ja huomannut, että kun törmään siihen kirjoissa, minua aina kiehtoo miettiä, että missä toden ja tarun rajanveto kulkee.

      Elämänmakuinen on kyllä yh..

      Poista
    2. Okei, eli voisiko sanoa vaikka Bret Easton Ellisin Lunar Parkia autofiktiiviseksi, koska määritelmäsi perusteella termi sopisi sille paremmin kuin omaelämäkerrallinen? Kirjassa on siis sen verran mielikuvitusta että tuskin suurin osa tapahtumista on sinne päinkään omaelämäkerrallista, mutta päähenkilö on kyllä saman niminen kuin kirjailija ja hänessä on paljon samaa kuin oikeassa kirjailijassa, mm. sama erään kirjan päähenkilö.

      Poista
    3. Näin Hannan selityksen perusteella (en tuntenut ko. termiä entuudestaan, joten jäin pohtimaan sen merkitystä) näyttäisi siis siltä, autofiktiivinen teos voisi olla omaelämäfiktiivinen tai fiktiiviskerrallinen! ^____^;

      Poista
  4. Hmm. Huomaan listassasi aika monta sellaista sanaa jotka kuvaavat ei-minulle-kirjoja.
    Yhteiskuntakriittinen, kantaaottava, historiallinen, trilleri, synkkä, selviytymistarina...itse kirja saa olla noita mutta jos nuo ovat ne vallitsevat laatusanat niin minä en kirjaan kovin helposti tartu. Myös "perustuu tositapahtumiin".

    Absurdi on myös vähän tuollainen vaarallinen sana, arvostan absurdeja kirjoja joita ei kuvailla absurdeiksi, ne ovat sellaisia sopivasti vinksahtaneita. Kirjat joita kuvataan absurdeiksi taas ovat usein päämäärätöntä huuhailua joka ei kiinnosta. Sama juttu hengellisen kanssa.

    Pääsääntöisesti positiivisia sanoja ovat klassikko, ironia, psykologinen, kepeä, terävä, vaivihkainen, monitulkintainen. Hyllyssä olevia kirjoja kun katselin niin sieltä takakansista nousi myös sekalainen joukko positiivisia negatiivisia sanoja tyyliin repulsive, gruesome, malice, makaaberi, ristiriitainen, haunting...jotka sopivassa yhteydessä ovat kehuja.
    Fiiliksen mukaan myös lämminhenkinen ja romanttinen ovat joskus kehuja ja joskus ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että arvostan absurdiutta ilman, että se mainitaan, mutta toisaalta jos teoksessa sellaista vinkahtaneisuutta on, se on hyvä myös mainita jossain esittelyssä. Synkkä, trilleri ja selviytymistarina kuuluvat ehkä-osastoon, eli niiden kanssa saa olla varovainen. En täysin niistä ole vieraantunut, mutta en innokkaimmin juuri niihin tartu.

      Monitulkintainen ja terävä ovat kyllä hyviä sanoja.

      Poista
    2. Ihan mahtava jatkolista hdcanis! Lisään nämä omaan listaani, jos sallit!

      Poista
    3. Joo, jonkin verranhan nuo riippuvat siitä mitä siinä ympärillä myös sanotaan. Eli jos kuvauksessa sanaa absurdi käytetään ensimmäisessa lauseessa niin silloin tarkoitetaan sitä huuhailua josta minä en pidä mutta jos se on haudattu syvemmälle esittelyyn eikä korostettu niin silloin se on plussa.
      Sama juttu noiden periaatteessa negatiivisten sanojen kanssa, hyllystä löytyneet kirjat ovat "splendidly repulsive" ja "brilliant and gruesome" jolloin tietää että nyt ollaan mustan huumorin alueella. Toisaalta taas kerran oudosti yleensä kun jossain kuvauksessa nimenomaan sanotaan se "musta huumori" niin se on huomattavasti tylsempää, silloin se on yleensä liian alleviivattua ollakseen oikeasti viehättävää...

      Niin, Maija mainitsi myös hyvin arveluttavan "lyyrisen kuvauksen", ja "tajunnanvirta" on lähes suora ei-sana.

      Genrerajoissa ei ole niin tarkkaa, scifi ja fantasia ovat molemmat ehkä-sanoja, ja maaginen realismi lievä plussa (erityisesti jos se "absurdi"n tapaan haudattu kuvauksen keskelle eikä nostettu pääasiaksi)

      Coelhoon vertaaminen ei ole kehu, ja muitakin epäilyttäviä kirjailijoita löytyy, Joyce, Woolf, Proust, Hemingway...Chandlerista, Orwellista ja Kafkasta ihan pidän mutta näihin vertaaminen on yleensä myös huono merkki. Tsehov ja Calvino vertailukohtina taas on plussaa.

      En ole kovinkaan genreuskollinen ja luen aika sekalaisia kirjoja, niinpä näitä ennakkoluuloja on hyvä olla kehitettynä :)

      Poista
  5. Itselläni nyt ei mitään erityisen "tiukkoja" kriteereitä ole. Mielialan mukaan erilaiset jutut kiinnostavat eri aikoina. Välillä kaipaa kepeyttä, välillä jotain painavampaa sanaa.

    Mielenkiintoinen aihe silti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät nämä itsellekään niin tiukkoja ole, mutta on kiinnostava miettiä sitä, että kuinka sana on aina valmiiksi latautunut. Kuinka kirjailijat joutuvat työstämään paljon latautuneempaa ainesta kuin esimerkiksi kuvataiteilijat. Sanalla on aina jotain merkityksiä ja yritin tässä pohtia, että millaisia mielleyhtymiä yhdistän tiettyihin kirjoja kuvaaviin sanoihin.

      Poista
  6. Yllättävän vaikea keksiä yksittäisiä sanoja, jotka heti herättäisivät mielenkiinnon - tai sammuttaisivat sen.

    Mutta minä jätän lukematta kirjan, jota "myydään" vaikkapa juuri coelhomaisena, lyyrisellä kerronnalla tai hengellisyydellä. En arvosta ylenmääräistä filosofointia tai kielellä kikkailua. Scifi ja peikkofantasia eivät myöskään kiinnosta.

    Mielenkiinto herää kyllä sanojen "lukuromaani" ja "sukukertomus" voimasta. Ja joskus, jos kirjan liepeessä on kehuva lausunto joltakin omalta suosikkikirjailijalta, niin sekin houkuttelee lukemaan. Itseapuoppaita vieroksun minäkin, etenkin niitä "näin saavutat kymmenessä päivässä sen elämän, josta olet aina haaveillut!" -tyyppisiä tapauksia.

    Pitää oikein miettiä näitä avainsanoja ja tulla uudestaan kommentoimaan, jos keksin jotain hyviä :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä pohdinnan aihe!

    Filosofian, historian, erotiikan yms. sekasorto karkoittaa minut heti. Tämä tietenkin vain silloin, kun saan vihiä tuosta sekamelskasta esim. kirjan takakannesta tai muista kirjablogeista. Myös luonnehdinnat "selviytymistarina" tai "perustuu tositarinaan" työntävät pois. Trillereihin/dekkareihinkaan en helposti tartu.

    Sen sijaan yhteiskuntakriittinen, kantaaottava, romanttinen (joskus, minä tosin koen Murakamin, Gallayn tai Haahtelan ainakin jollain tasolla romanttisena, sen sijaan romanttisesta chick litistä en pidä), klassikko, runollinen, moderni klassikko, maagis-realistinen tai _älykäs_ lukuromaani vetoavat minuun.

    En kuitenkaan ole mitenkään ehdoton noiden luonnehdintojen kanssa. Olen oppinut, että poikkeuksia löytyy. Löysin viime kesänä jopa hyvän dekkarinkin. ;)

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen pohdinta. Nopeasti mieleen tulevina:

    Kiitos: psykologinen, yhteiskunnallinen, satiiri...
    Ehkä: aikalaisromaani, romanttinen...
    Ei: scifi, trilleri, fantasia, absurdi...

    Maaginen realismi on muuten jotain sellaista, josta en ole saanut vielä kiinni, mutta siihen blogeissa törmättyäni epäilen sen olevan ei-kiitos-sarjassa.

    Linturin Isänmaan tähden -kirjaa mainostettiin sanalla aforistinen. Teos oli tältä osin minulle pettymys, koska mainostettu aforistisuus oli lähes pelkästään joku sananlaskunomainen opetus joltain henkilöltä siellä täällä.

    VastaaPoista
  9. Plussaa:
    - terävä analyysi (tykkään aina lupauksista oppia jokin itselle vieras mekanismi tutun aiheen/asian takana tai kuulla jostakin aivan uudesta näkökulmasta tuttuun asiaan)
    - humoristinen
    - salaperäinen (jotenki mystisesti juuri 'salaperäinen' tuntuu ennustavan jotain juuri oikeanlaista kivaa)
    - kekseliäs (menen aina lankaan: tulee utelias olo)
    - maltillinen (tietokirjoissa tämä luo aina uskoa siihen, ettei ole aikeissa lukea mitään lampaan vaatteissa kulkevaa fanaatikkoa)
    - viihdyttävä omaelämänkerta (aina jää riivaamaan, mikä on totta ja mikä ei, mutta eipä tule huono omatunto "tirkistelystä")

    Miinusta:
    - koskettava (vältän yleensä nyyhkyleffojakin, vollaus vollauksen takia ei oo mun juttu)
    - karu (karut tulee jo uutisista)
    - intohimo (ennustaa henkilöhahmon turhauttavaa pakkomiellettä)
    - ihmissusi, vampyyri (Terry Pratchett osaa asiansa, muille en syty, koska olen pikkusielu!)

    Ehkä:
    - elämänmakuinen (kalskahtaa sisällöttömältä keijupölyltä, muttamutta... toivo elää)
    - lämminhenkinen (haiskahtaa lässytykseltä -- toisaalta edelleen toivo elää)
    - värikylläinen (sama)
    - musta huumori (en tajua sitä, olen iloinen tosikko)

    VastaaPoista
  10. Yön yli mietittyä (joo, kyllä myös nukuin enkä vaan miettinyt) huomaan, että jotkut sanaparit ovat vuosien varrella kerryttäneet epäilyttävää sivumakua. Vähän samaan tapaan kuin iltapäivälehtien otsikot tyyliin "missi esittelee upeat alusasut".

    Elämänmakuinen lukuromaani = alleviivaavan yksinkertainen, lässyttävä ja makeileva
    Perustuu tositapahtumiin = huonosti kirjoitettua sensaationhakuista sosiaalipornoa

    Sana "oivaltava" oli jossain vaiheessa todella käytetty, minun korviini se kuulostaa vieläkin ihan ok:lta, mutta taitaa monia ärsyttää.

    Samoin jos erikseen pitää mainostaa, että romaani "analysoi" jotakin, niin se tavallaan kuulostaa vähän kielteiseltä, hieman kuin tuo absurdi joillekin. On kyllä mukava löytää mielenkiintoista analyysia eri asioista, mutta en halua sitäkään liian tarjoiltuna, kyllä tarinassa pitää olla tarina pääosassa.

    Sen sijaan vaikka "kasvutarina" on usein minulle joko ehkä tai kyllä, sillä usein sieltä löytyy lapsen tai nuoren silmin tarkasteltua yhteisökuvausta, sellainen kiinnostaa (hyvin kirjoitettuna).

    "Purevan ironinen klassikkoromaani" voisi myös mennä kyllä-listalle.

    VastaaPoista
  11. Minäkin mietin yön yli, ja oman hyllyn kirjoja vilkuilemalla ja muiden listoista lainaillen ainakin nämä tuntuivat sopivilta:

    Kyllä:
    historiallinen
    salaisuus
    genrerajat ylittävä
    traaginen

    Ei:
    filosofinen
    hengellinen
    coelhomainen (En ole tähän törmännyt, mutta olisi todellakin EI! :)
    eroottinen
    tajunnanvirta
    autofiktiivinen (Päinvastoin kuin sinulla, itseäni ärsyttää ajatus siitä että osa on totta ja osa keksittyä :)
    lämminhenkinen/elämänmakuinen

    Ehkä:
    kasvutarina
    lukuromaani
    absurdi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin: "Hulvattoman hauska" tms on myös Ei!

      Poista
  12. Voisin sanoa melkein samat listat. Paitsi että sarjakuvaromaaneita en yleensä tykkää lukea (vaikka sarjakuia luenkin), enkä historiallisia. Absurdi ja yhteiskunnallinen ovat melkein parhaat sanat.

    VastaaPoista
  13. Tää on hauska!

    Kyllä:
    -kartanoromaani
    -keskiaika
    -1600-, 1700-, 1800-luvut
    -antiikki (aika)
    -historiallinen
    -klassikko
    -fantasia
    -filosofinen
    -vampyyri, ihmissusi, kummitus/aave
    -goottilainen
    -kauhu
    -Kreikka, Englanti

    EI:
    -saaga (jos kyseessä ei ole ihan aito saaga, ärsyttää ihan jumalattomasti sanan käyttö väärissä yhteyksissä; esim. vampyyrisaaga)
    -hengellinen
    -coelhomainen (täälläkin tosiaan iso EI)
    -tajunnanvirtamainen
    -lämminhenkinen perhetarina
    -absurdi
    -kokeellinen
    -trilleri
    -elämänmakuinen (tää on tosiaan kamala)
    -scifi
    -uuskumma (jostain syystä tämä ei viehätä)

    Tässä nyt jotain :)

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoinen aihe! Eipä ole aikaisemmin tullut mietittyä houkutteleeko joku tietty sana lukemaan koko tekstin tai onko joku sana luotaantyöntävä... Olen tehnyt muutaman virhearvion ihan ennakkoluulojeni takia, joten olen vähän varovainen nopeiden luokittelujen suhteen. Mutta yritetään nyt edes muutama mainita:

    kyllä:
    fantasia
    kauhu
    jännitys
    lukuromaani

    ei oikein kiinnosta:
    romanttinen
    chick lit
    salapoliisikertomus/dekkari

    Hups, minä olen tainnut syyllistyä saaga -sanan väärinkäyttöön ihan huomaamattani ja tietämättäni. Kiitos ja anteeksi Morre, mikäli luet tämän ;)

    VastaaPoista
  15. Heh. Itse saisin itselleni melko hyvän listan, kun vaihtaisin noiden kyllä ja ei -sanojen paikkaa. Tosin historian voisi lisätä kyllä listalle.

    VastaaPoista
  16. Ei tiukasti tai jäykästi seuraavat tulevat ekana mieleen:

    KYLLÄ
    - psykologinen
    - hienovireinen
    - pienieleinen
    - etäännytetty
    - viileä
    - perhe
    - yhteiskuntaluokat
    - monikulttuurisuus
    - maahanmuutto
    - erikoinen kertojaratkaisu
    - lukuromaani
    - brittiläinen
    - arkinen

    EI
    - vampyyrit/ihmissuhdet/noidat jne.
    - kauhu
    - chicklit
    - dekkari/rikos/jännitys/trilleri
    - dystopia/scifi/spefi
    - fantasia
    - surrealismi
    - humoristinen

    EHKÄ
    - romanttinen
    - maaginen realismi
    - lyyrinen
    - ironinen
    - klassikko
    - esikoinen
    - kulttiteos

    VastaaPoista
  17. Minulle kiitos kyllä:

    -vahva
    -makaaberi
    -rohkea
    -maaginen realismi
    -historiallinen
    -mystinen
    -eroottinen
    -tumma

    Ehdottomasti kiitos ei:

    -scifi
    -fantasia
    -hömppä
    -coelhomainen mukafilosofia

    Ehkä hyvinkin:

    -romanttinen

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  18. Voi ei, aloin miettiä asiaa ja tajusin, että jos tätä asiaa lähestyy ihan puhtaasti takakansien tai muiden esittelytekstien ja mainoslauseiden kautta, minua on hirveän vaikea miellyttää, liialliset adjektiivit ja lokerointi vain alkavat ärsyttää, riippumatta käytetyistä sanoista :) Arvostelut ja muuta laajemmat tekstit ovat sitten eri asia.

    Selkeästi ei-osastoon minulla menee ainakin seuraavat:
    -elämänmakuinen (tulkitsen: ylidramaattinen, vaivaannuttava)
    -hengellinen/syvällinen/filosofinen (tulee mieleen coelhomainen pseudosyvällisyys)
    -tositapahtumiin perustuva (riippuu teoksesta, mutta miellän kyllä vähän -sosiaalipornahtavaksi helposti, tulee mieleen joku Torey Hayden)
    -hulvattoman hauska, nauruhermoja kutkuttava yms. (luultavasti ei naurata minua kuitenkaan)
    -huikean jännittävä (sama juttu, lopulta ei kuitenkaan jännitä yhtään)
    -romanttinen kertomus (romantiikka ei vaan myy minulle)
    -kepeä (tulkitsen: tuskastuttavaa chick litiä tms., ei kiitos!)
    -intohimoinen (eli pakkomielteinen tai muuten ärsyttävä)

    Kyllä tai ehkä -osastoon (teoksesta/kirjailijasta yms. ennakkotiedoista riippuen) menevät:
    -vahva
    -hurja
    -vähäeleinen
    -historiallinen (tälle vahva ehkä)
    -makaaberi
    -itseironinen
    -kantaaottava
    -psykologinen (paitsi yhdistettynä sanaan thrilleri tai mihin tahansa ei-listalla mainittuun määreeseen)

    Keskityin nyt adjektiiveihin, muita sanoja ja määritelmiä ja genrejä toki riittäisi ruodittavaksi vielä aimo kasa, mutta en nyt lähde sinne :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!