22.5.2011

Nostalgian jäljillä..

Järjellä ja tunteella -blogin Susa vyörytti kirjablogeihin haasteen kaivella lukumuistoja ja rakkaita menneisyyden kirjakokemuksia esiin. Moni on tähän jo tarttunut ja esitellyt kirjamuistojaan. Olen tällä hetkellä lapsuuteni kodissa Lapissa ja siivosin eilen varastosta kirjakasoja. Yhtäkkiä käsissäni oli lapsuuden ja varhaisteini-iän kirjahyllyni aarteita ja tiesin, että tartun haasteeseen niiden avulla. En edes muistanut suurinta osaa niistä kirjoista, ennen kuin näin ne siinä edessäni. Sitten yhtäkkiä kaikki kirjat tuntuivat suurilta aarteilta. Olin siis jo alkanut matkani Nostalgian jäljillä..



Meille tuli kotiin kissa, kun olin 8-vuotias, mutta en muista lukeneeni kissakirjoja. Koirakirjoja löysin varaston kätköistä ja erityisesti muistan tuon Tonna-kirjan kanteen liimaamani tarrat. Miltä niiden pinta tuntui sormissa. Tarinoista en muista mitään, mutta kansista ja niiden paikasta kirjahyllyssäni muistan välähdyksiä. Jännittävää todella yrittää puristautua omiin muistilokeroihinsa kirjojen avulla.


Olen aina rakastanut eläimiä, erityisesti koiria, kissoja. Olin myös aikoinaan parantumaton heppatyttö. Tipahdin kyllä aikoinaan pahasti hevosen selästä, jouduin olemaan pitkät ajat sairaalassa ja käymään läpi vaikean leikkauksen, mutta ei se intoani hevosiin ja hevoskirjoihin lopettanut. Sen teki lopulta, tylsästi, ikä ja tärkeysjärjestyksen muuttuminen. Kaikista eniten Nostalgia-haasteessa minua pelottaa kaivella näitä heppakirjojen muistoja, sillä minun on hyvin vaikea uskoa, että Merja Jalon ahmittavat sarjakirjat tuntuisivat mitenkään enää samalta.

Muistan, että suosin Merjaa paljon enemmän kuin tämän sisarta. Enkä löytänyt kirjakätköistä yhtään Marvi Jalon kirjaa. Tiedän silti, että olen niitä lukenut. Jälkikäteen viisastellen voisi ajatella, että minua viehätti enemmän Merjan teosten sarjamaisuus ja juonen toisteisuus teos toisensa jälkeen. Muistan kuinka luin lapsuuteni parhaan ystävän Marian kanssa kirjoja kilpaa. Meillä oli isot kasat kirjoja vieressä ja kilpailimme sillä, kumpi ehtii lukea enemmän ja nopeammin. Kirjojen kerskakulutus ei ole nykyisille lukutavoillenikaan mikään vieras käsite. Näistä valitsen haasteeseen Hevosparonin koston, sillä sen kansi jo herättää paljon muistikuvia.



Luin paljon Tuija Lehtisen kirjoja ja niistä on myös selvimmät muistot. Tämä on aika luonnollista, koska niitä lukiessa olin jo paljon vanhempi kuin koira- ja hevoskirjoja ahmiessani. Nostalgia-haasteeseen sopii todella hyvin, joku Lehtisen kirjoista. Vaikka kuvassa näkyy Asvalttisoturi, taidan silti valita Roskisprinssin.

Luin myös Bertin päiväkirjoja, koulumaailmaan sijoittuvia nuortenkirjoja, erityisesti Hullu luokka -kirjoista pidin. Rakkaus on ihana tauti oli varhaisteininä minulle hyvin tärkeä, sillä laskin kaiken maailman kaavojen mukaan mahdollisuuksiani päästä naimisiin sen hetkisen poikakaverin kanssa.

En muistanut ollenkaan Lois Lowryn kirjoja, mutta heti kun tartuin tuohon kuvassa olevaan teokseen Anastasia hermoromahduksen partaalla, tuli hyvin vahva muisto niistä. Muistan vain näsäviisaan ja pikkuvanhan tytön, joka kokee tarvitsevansa psykoanalyysia ja puhui ongelmistaan ostamalleen Freudin päälle. Valitsen tämän kirjan toisena ehdokkaana Nostalgia-haasteeseen.


Luin tottakai myös tyttökirjoja. Anni Polvalta luin Tiina-kirjoja, mutta yllättäen kätköistä löytyi enemmän Hanna-Leenoja. Näin se muisti pettää ja monet lukutottumukset voivat olla jälkikäteen rakennettuja. Kirjojen kannet merkitsevät kyllä todella paljon, sillä niiden avulla helpottuu monen muistilukon avautuminen. Hanna-Leenoja Polva kirjoitti hyvin paljon vähemmän kuin Tiinoja, joten uskon että siksi nämä olivat painuneet minulta unholaan. Tämä haaste on sikäli mielenkiintoinen, sillä valitsin aika paljon kirjoja, jotka olin unohtanut ja joista tuli kannen perusteella vahvoja mielikuvia. Voi olla, että luettuani huomaan, että joudun tarttumaan vähän uudempiin kirjoihin, mikäli muistikuvia ei synnykään tämän enempää. Näistä valitsen Taidat uhota, Hanna-Leena.

Inhosin aiemmin kaikkia kirjoja, hahmoja ja jopa niitä kuuluisia leivoksia, missä toistuu oma nimeni. Kadehdin nuorempana sisareni nimeä, sillä se on paljon erikoisempi kuin omani. Henni-nimisiä tyttöjä ei vilahdellut kirjojen tarinoissa ja pidin siitä nimestä erittäin paljon. Myöhemmin olen hyväksynyt nimeni ja ajattelin myöhemmin kasata jonkinlaista lukuhaastetta omien nimiemme mukaan.

14 kommenttia :

  1. Kovasti on tuttuja kirjoja :) Mä luin muutama vuosi sitten uudestaan tuon Anastasia hermoromahduksen partaalla -kirjan ja se hymyilytti kyllä vieläkin :)
    Bertit olivat ihan parhaita. Hanna-Leenasta pidin enemmän kuin Tiinoista (olen varmaan lukenut vain yhden Tiina-kirjan!).
    Saikohan Repe ja Kikka koskaan toisiaan? :)

    VastaaPoista
  2. Tykkäsitkö Morre yhtään hevoskirjoista? Hauska näiden muistojen kourissa päästä jutustelemaan vanhoista kirjoista. Saa nähdä, että maistuvatko enää yhtään samalle. ;)

    VastaaPoista
  3. Hauskoja muistoja! Mietin kirjoitustasi lukiessani, että jotain heppakirjoja minäkin luin, mutta en yhtään muista, mitä ne olivat. Ja sitten oli joku ulkomaalainen balettitanssijatytöstä kertova kirjasarja, mikä lie se oli?!

    Hassua muuten, että kirjoista muistaa ihan outoja irtokohtauksia. Tiina-kirjoista taidan muistaa parhaiten, että Tiinan umpisuoli leikattiin ja se oli kauhean jännittävää.

    Ei nimihaastetta, kiitos. Tiedän vain yhden omaan nimeeni liittyvän kirjan, Jenni Penninen. :)

    VastaaPoista
  4. Apua! Muistan tuon Lotta hoitaa koiria -kirjan! Jalot ovat lapsuudesta tuttuja, mutta tuo Lotta hoitaa koiria oli puoliksi hautautunut muistin uumeniin - muistan joitain kirjan tapahtumia, mutta en olisi kuollaksenikaan muistanut kirjan nimeä. Ja tuo kansi! Voi apua. Kylläpä tulee yhtä sun toista mieleen nyt :D.

    VastaaPoista
  5. Juu. Luin sekä Marvin että Merjan kirjoja. Nummelan ponitalli oli suosikkisarjani, mutta tykkäsin myös Nea -sarjasta (muistaakseni Marvin). Sitten luin jotain Marvin ravitalli-sarjaa...

    VastaaPoista
  6. Oi, Anastasia-kirjat olivat IHANIA! Samalta kirjailijalta oli myös "Sata syytä pitää Carolinesta" ja sekin oli huippu! :-D

    (Siis muistaakseni. Lukemisesta on jo sellaiset 20 vuotta…)

    VastaaPoista
  7. Oi, ihania kirjoja, ja todellakin Nostalgian jäljillä -haasteen hengessä!!

    Jennin kommenttiin pakko kommentoida, että tuo on kyllä hauska juttu, sillä itsekin muistan esimerkiksi sen niin elävästi, kun juuri Tiina-kirjojen Tiina liukastui banaanin kuoreen :) Niin yksinkertainen juttu, enkä edes muista missä kirjassa se oli, mutta muistan kuinka nauroin ääneen pitkään sille:)

    VastaaPoista
  8. Inkeri Kilpisen kirjat! Nyt palautit ne mieleeni, niitähän oli muutamia. Ai, miten ihanaa ja tosiaan nostalgista.

    Tuija Lehtinen kirjoitti ensimmäiset nuortenkirjansa silloin, kun olin teini. Minulle hänen "suuri" kirjansa olisi Enkelinkuvia hiekassa. :) Ja Merja Jaloa luin minäkin, vaikken heppatyttö ollutkaan.

    Tiinoja luin hieman sosiaalisen pakon vuoksi. Mutta muistan hyvin tuon Jennin maitseman umpisuolileikkauksen.

    VastaaPoista
  9. Voi mitä muistoja tuli mieleen.. :)

    Merja Jaloa minäkin luin kasakaupalla. Hanna-Leena kirjoista en ole kai kuullutkaan (!!), Tiinoja luin kyllä. Ja Tuija Lehtisiä. Lisäksi muistan tuon Jessie-kirjan kannen vaikkei itse kirjasta olekaan mitään muistikuvaa.

    Ja minäkin muistan tuon umpisuolikohdan! :D

    Kiinnostuksella odottelen miten sinulle kävi.. :)

    VastaaPoista
  10. Hei Hanna

    Todella nostalginen postaus! Olen lukenut myös heppakirjoja Merja Jalolta, mutta sitten oli muitakin heppasarjoja, joista yksi oli suosikkini ruotsalainen Annika-sarja. Mutta Merri Vikin Lotta-kirjat ne ovat ylivetoja ja niin hauskoja! Tiina-sarjaa on tullut tietenkin luettua ja luin eilen yhden Tiina-kirjan, joka ei ärsyttänyt, koska Tiina vähän ärsytti minua välillä - sen muistan. Ajattelin lukea niitä nyt enemmänkin vähän toisesta näkökulmasta...

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille kommenteistanne. Vastailen nyt pikaisesti, sillä olen menossa netittömään mökkiin pariksi päiväksi ja haluan jättää sanan teille, että olen lukenut kommenttinne. :)

    Reeta Karoliinalle on pakko sanoa, että kiitos tuon kirjan muistuttamisesta. En oikeasti muistanut koko kirjaa, mutta nyt minun on pakko saada lukea uudestaan tuo Sata syytä pitää Carolinesta!!

    Morre, kun ollaan nimikaimoja, niin onko sulla ollut mitään antipatioita nuorempana Hanna-kirjoihin? Vai olenko ainoa kompleksini kanssa. :D

    Jenni, Eikö olisi mukava lukea Jenni-nimisten sankarittarien seikkailuista? Mie ainakin voitan nyt tuon inhoni ja tartun tuohon Anna,Hanna,Johanna -teokseen.

    Hauska, että Tiina-kirjoista monille on jäänyt sama muisto. :D

    Huomasin kirjoja katsoessani, että olen selvästi ollut Kariston kohderyhmää nuorempana, monet kirjat ovat heidän kustantamiaan.

    VastaaPoista
  12. Tuija Lehtisen kirjoista muistan sen, että niiden tuhmuus kiinnosti kauheasti, vaikka samalla jotenkin nolostelin lukemaani.

    VastaaPoista
  13. Heppahöperön ratsastuskoulu. <3 Ja tietty Nummelan pontalli. :) Mietin juuri yksi päivä rakkaimpia heppakirjamuistojani ja yksi niistä oli suomalaisen (suomenruotsalaisen, muistaakseni) hevostallin omistajan muistelmatyyppiset teokset. Pitää mennä nyt heti googlaamaan kirjojen nimet!

    Minullekin sekä Lowryn Anastasia- että Sata syytä pitää Carolinesta (melkein Karoliina!) -kirjat ovat tosi tärkeitä lukumuistoja. Ja Katjan tapaan "minun" Lehtiseni oli Enkelinkuvia hiekassa (tuhmapa hyvinkin!). Sen lisäksi luin ainakin Vaniljasyndrooman ja Mirkka-kirjoja, mutta tuo ensimmäiseni oli varmasti vaikuttavin.

    Olet lukenut myös paljon sellaisia, joita muistan pikkusiskoni hyllystä, mutta joille olin jo itse liian vanha, kuten Bert- ja Hullu luokka -sarjat. :)

    VastaaPoista
  14. Oi, joku muukin muistaa Anastasian! Tykkäsin niistä aikoinaan kovasti ja muistaakseni luin useampaankin kertaan. Olen suhtautunut myös ennakkoluuloisesti lapsuuden suosikkikirjojen lukemiseen, sillä en halua pilata niiden muistoa, mutta ehkä uskaltaisin noita joskus vilkaista :)

    Tuija Lehtisen kirjoja olen lukenut uudelleen viime aikoina, sillä teen niistä gradua kasvatustieteen puolelle. Muistan myös, että jotenkin ne tuntui hirveän rohkeilta aikoinaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!