7.1.2011

Kuuntele kirja!

Joka paikassa kohkataan e-kirjoista ja mie en ole vielä ehtinyt kunnolla tutustua edes äänikirjoihin. Olen tänä jouluna innostunut käsitöistä ja erityisesti kutomisesta  ja koska en ole vielä niin taitava käsistäni, että pystyisin tekemään käsitöitä samalla kun luen, niin tämä uusi hurahdukseni on vieroittanut minua ihanien kirjojen ääreltä. Tässä kohtaa innostuin äänikirjoista, koska haluaisin yhdistää kirjojen maailman käsitöiden tekemiseen.
Myös iltaisin luen niin paljon, että välillä tuntuu yöunetkin siitä kärsivän, joten ajattelin että jos kuuntelisin kirjoja, saisin paremmin unenpäästä kiinni. Viime yönä tulikin suloisesti nukahdettua äänikirjan pariin.

Löysin erään blogin kautta (en valitettavasti nyt muista, että kuka tästä vinkkasi, älähdä niin linkkaan blogisi) tiedon, että joitakin Otavan äänikirjoja voi kuunnella kotiliesi.fi- sivuston kautta:
Tarjolla on kolme äänikirjaa: Eppu NuotionMusta, jossa nuori televisiotoimittaja Pii Marin on sarjamurhaajan jäljillä. Sen itsenäisessä jatko-osassa Kosto Pii Marin tutkii tositelevisio-ohjelmassa tapahtunutta henkirikosta.  
Kuunneltavissa on myös Kjell Westön Finlandia-palkittu Missä kuljimme kerran. Historiallisessa romaanissa tarina kulkee monen suvun ja sukupolven kautta vuodesta 1905 aina talvisodan kynnykselle. Kuuntele kirja –projekti toteutetaan yhteistyössä Otavan kanssa. Kosto ja Musta ovat kestoltaan noin kahdeksan tuntia, Missä kuljimme kerran noin 20 tuntia. 

Aloitin kuuntelemaan sivuston kautta Westön Missä kuljimme kerran-kirjaa, mutta hankin sen sitten myös itselleni mp3 -soittimelle. Minulla on kirjastosta pitkät pinot nyt äänikirjoja varauksessa, koska innostuin tästä, että kirjoja voisi kuunnella lenkillä, nukkumaan mennessä, käsitöitä tehdessä jne..

Ovatko äänikirjat teille tuttuja? Kuunteletteko mielellänne kirjoja vai onko se liian hidastempoinen vaihtoehto itse lukemiselle? 
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla mielipiteitä äänikirjoista, sillä en ole aiemmin kauheasti törmännyt edes äänikirjoista tehtyihin bloggauksiin. Voiko arvioida silti kirjan, vaikka sitä ei ole varsinaisesti lukenut. 

11 kommenttia :

  1. En ole muutamaan vuoteen ehtinyt lukemaan kunnolla muita kuin opintoihin liittyviä teoksia, mutta silti kuunnellut olen useammankin kirjan. Oikeastaan tuo viimeinen kysymyksesi olikin sellainen, mikä itseänikin on häirinnyt. En koe lukevani kirjaa, jos kuuntelen sen, enkä sen vuoksi myöskään merkkaa tätä kirjaa luetuksi, saati arvostele sitä.

    Sikäli vielä ei pahemmin ole ollut ongelmaa, sillä kuuntelen sellasia kirjoja, jotka olen jo aikaisemmin lukenut. Minulla nuo äänikirjat nimittäin toimivat kahdessa eri merkityksessä. Kuuntelen englanniksi, jotta kielitaito kohenee, ja kuuntelen iltaisin, jotta nukahtaisin paremmin. Tällöin en ole katsonut järkeväksi valita mitään vierasta kirjaa.

    Mutta tosiaan, sitten kun joskus valitsen kuunneltavaksi vieraan kirjan, tulee ongelmia eteen. Koen jossain määrin "huijaukseksi" kuunnella kirjan. Miltei sama kuin katsoisi elokuvana. En tiedä, mistä tuo ajatelu tulee, sillä sama tarinahan se on ja täysin sama teksti.

    VastaaPoista
  2. Olen hurahtanut äänikirjoihin ihan hiljattain, nyt on neljäs menossa. Kirjoitinkin aiheesta loppuvuodesta, marraskuussa muistaakseni. Olin hyvin epäileväinen niiden suhteen enkä pitkään aikaan tuntenut mitään houkutusta kuunteluun, ajattelin etteivät ne sovi mulle ollenkaan. Mutta koska mulla on yksin omalla autolla kuljettujen työmatkojen vuoksi viikoittain viitisen tuntia potentiaalista kuunteluaikaa, niin päädyin sitten kuitenkin kokeilemaan. Jos senkin ajan voi käyttää hyvästä tarinasta nautiskeluun, niin kannattaahan sitä edes yrittää! Ja sitten jäinkin koukkuun. :)

    Ensimmäinen kokeiluni Hemimgwayn Vanhuksen ja meren kanssa tosin jäi tyngäksi, siinä luenta kulki aivan liian hitaasti ja mielenkiinto lopahti hyvin pian. Onneksi seuraava valintani, C. S. Lewisin Velho ja leijona, toimi erittäin hyvin Mikko Leppilammen lukemana - muuten olisi kokeilu jäänyt varmasti siihen!

    Nykyään on ihanaa, jos vaikka ennen töihin lähtöä lukee kotona ja harmittelee kun joutuu lopettamaan - ja sitten muistaa että ai niin, mullahan odottaa autossa vielä toinen kirja! :)

    Pähkäilin että miten oikein otan äänikirjat luettujen listalle mukaan vai otanko ollenkaan. Päätin sitten vaan kylmästi laskea ne luetuiksi ihan samoin kuin painetutkin. Sama tekstihän se on, ja uskoakseni olen kokenut tarinat ihan samalla tavoin kuin jos olisin lukenut ne itse. Eikä kuuntelu ole mielestäni mitenkään helpompaa tms. "vähempiarvoista" kuin lukeminen, yhtä lailla siihen täytyy keskittyä.

    VastaaPoista
  3. Minä kuuntelin viime kesänä kahta äänikirjaa, joista toinen oli Jane Austenin "Emma" ja toinen viihteellisempi, Sophie Kinsellan "Twenties Girl". T

    ein näistä päivityksen blogiini (olikohan kesä- vai heinäkuuta, en muista, mutta sieltä löytyy jos jaksaa penkoa ;-)). Minulle äänikirjat eivät sovi nimenomaan hitaan temponsa vuoksi. Vaikka kyse oli noinkin helpoista kirjoista, alkoi minua nukuttaa tai sitten ajatukset harhailivat. Ehkä jos osaisin tehdä käsitöitä (kun en tiedä edes miten silmukoita tehdään) tai jos ajaisin töihin autolla (mutta kun teen töitä kotona), niin äänikirjoista saisin hyvää ajanvietettä.

    Mutta kyllä! Kirjan voi ehdottomasti arvioita, vaikka sen olisi "vain" kuunnellut. Silloin arvioon voi ottaa mukaan uuden ulottuudenkin, lukijan äänen ja kirjan äänimaiseman.

    VastaaPoista
  4. Mä en ole saanut tartutuksi kunnolla äänikirjoihin. Joskus olen työpaikalla kuunnellut näytteenomaisesti äänikirjaa, mutta jotenkin ne onnistuvat olemaan turhan monotonisia minun makuuni. Tunnen nukahtavani siihen tasaiseen puheenpajatukseen. Ehkä olen vain kuunnellut huonoja lukijoita?

    Jotkut äänikirjat kiinnostavat silti. Esim. sen Kyrön Mielensäpahoittajan haluaisin kuulla. Se kun on tehtykin alunperin kuunnelmaksi.
    Lisäksi A. W. Yrjänän runoja hänen itsensä lukemana (jumaloin sen miehen ääntä!) olisi ihana kuulla.

    VastaaPoista
  5. Minä olen kuunnellut syksyn mittaan työmatkoilla autossa äänikirjoja. Tylsä ajaminen puuduttaa... Jos pengot arkistoani, esim. kirjat Kylän koirat, Kadonnut symboli ja Harjunpää ja pahan pappi ovat olleet äänikirjoja. Parhaillaan soi stereoissa Simpauttaja :-)
    PIdän yleensä enemmän lukemisesta kuin kuuntelemisesta, mutten sentään lue kirjaa autoillessani... sitä paitsi, kuunnellessa kirjat ovat erilaisia. Tekstistä paljastuu ainakin minulle piirteitä, joita en lukiessa huomaa - ehkä jää myös jotain piiloon?
    Peesaan Morrea siinä, että lukijalla on väliä!

    VastaaPoista
  6. En ole ollenkaan äänikirjoista kiinnostunut enkä niitä kokeillut. Mieluummin luen kirjan itse, kun vielä olen nopea lukemaan. Tosin tuon Morren mainitseman Mielensäpahoittajan voisi vaikka kuunnellakin, mutta kun se on iskällä omana, niin ei ole järkeä. :P

    VastaaPoista
  7. Hih, nyt jäit Tomomi kiinni kirjablogien lukemattomuudesta. Minäkin olen oikein tägännyt äänikirjat omaksi kategoriakseen, kaksi kappaletta niitä on blogiin kertynyt. Ensimmäinen oli ilmaisen podcastin kokeilu, Juhani Ahon Helsinkiin. Toinen oli ihan kaupallinen äänikirja, Simpauttaja minullakin.

    Lasken äänikirjan kuuntelun "ihan oikeaksi" kirjan lukemiseksi, vaikka oli minullakin ensin ennakkoluuloja. On ollut mielessä kuunnella lisää äänikirjoja, mutta nyt ei ole oikein ollut tilaisuutta. Miehen hyvät kuulokkeet sopisivat käytettäväksi vain paljain päin, ja näillä keleillä käytän ulkona pipoa. Ehkä täytyy varautua äänikirjaan, jos tulee tietoon joku oikein pitkä junamatka, siellä olisi otollista kuunnella.

    VastaaPoista
  8. Äitini tykkäsi jossain vaiheessa äänikirjoista kovasti. Kuunteli niitä aina samalla kun ompeli. Stephen King on kertonut kuuntelevansa äänikirjoja autossa.

    Itse en ole äänikirjoista innostunut. Oon kokeillut tasan kerran. Äänikirja vaatii mun mielestä kaverikseen jotain muuta tekemistä. Mutta olis kiva jos sitten saisi kuulokkeet päähänsä, ettei tarvii jotain mankkaa huudattaa täysillä, niin että kaikki muutkin kämpässä olevat joutuu sit kuuntelemaan samaa...

    Äänikirjasta ei pysty niin helposti hyppäämään yli tylsiä kohtia. Enkä jotenkin osannut keskittyä siihen samanlaisesti.

    VastaaPoista
  9. Mä olen kuunnellut äänikirjoja pari vuotta, nykyään enempi kuin ennen. Aluksi ne vähän epäilytti, mutta huomasin ne toimivaksi ratkaisuksi. Mä siis kuuntelen niitä samalla kun teen jotain muuta (kotona askartelua, tietokonehommia töissä jne.). Eipähän tarvitse arpoa lukemisen ja muun välillä, kun tietyissä tilanteissa voi tehdä molempia.... Tosin itse lukisin ne tavallisena kirjana nopeammin, mutta käyhän se näinkin.

    Mä aloitin tutuilla kirjoilla, mutta nykyään kuuntelen sellaisiakin mitä en ole paperimuodossa lukenut ollenkaan. En tosin ole valinnut mitään monimutkaisia kirjoja kuunneltavaksi, niin pysyn mukana hyvin vaikka tekisinkin muuta samalla.Merkkaan äänikirjat lukulistaan, kun samoja kirjojahan ne loppujen lopuksi on, ne vaan on eri formaatissa.

    VastaaPoista
  10. Mä olen kuunnellut äänikirjoja jonkin verran töissä (ulkotöitä, puutarhahommia jne). Ongelmaksi vain muodostuu se että työnteko alkaa häiritä jännää kirjaa. Täytyy valita työtehtäviä sen mukaan että voi keskittyä kuunteluun. Suositeltavia teoksia tuollaisessa tilanteessa on ehkä juonipainotteiset kirjat. Raamattuakin olen kyllä ajatellut, sais senkin alta pois.

    VastaaPoista
  11. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän etten jaksaisi keskittyä pelkkään kuuntelemiseen. Toisaalta neulon mielelläni, joten siihen yhdistettynä äänikirjat voisivat toimiakin. Nyt lähinnä katson läppäriltä tv-sarjoja ja leffoja, sillä lukeminen samaan aikaan kun neuloo on vähän hankalaa, kirja ei tahdo pysyä auki ilman käsiä... Jos en olisi lukenut Harry Pottereita, kuuntelisin ehkä ne, tosin lähinnä siksi, että lukijana on Stephen Fry :)

    Mutta siis, aikeissa on ehkä joskus tutustua äänikirjoihin, jos joskus sopivana hetkenä törmään johonkin mielenkiintoiseen. Mutta mitenkään aktiivisesti toistaiseksi ei.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!