30.12.2010

Markku Rönkkö: Lounge

"Minun elämäni on ollut haelma"


Markku Rönkön Lounge (Like, 2010) yllätti positiivisesti. Ajattelin, että kirja voisi olla sopiva välipalakirja nopeasti haukattavaksi, mutta kirja syveni mielenkiintoiseksi lukukokemukseksi matkalla ei-minnekään. Kirjan päähenkilö Jonathan Noble, suomalainen mainosmies Art Director istuu Heathrown lentokentän lounge-tilassa ja odottaa pääsyä Los Angelesiin. Syöpää sairastava nainen odottaa poikansa kanssa myrskyn laantumiseta toisessa loungessa. Tarinalinja liikkuu näiden kahden loungen välillä, mutta ajallisesti kerronta kulkee myös näiden ihmisten menneisyydessä. Konkreettisesti he eivät liiku paikaltaan minnekään, mutta muistelukohdissa maailma supistuu ja näiden henkilöhahmojen kuva tarkentuu.

Jossain vaiheessa lukijalle paljastuu näiden kahden eri loungen ihmisten yhteys toisiinsa, mutta mielenkiintoiseksi käykin, missä vaiheessa sama asia selviää henkilöille itselleen. Aluksi minua kiinnosti lukea tapahtumista, jotka olivat kirjan maailmassa tätä päivää ja ärsyynnyin kun näin kursivoidut luvut, jolloin tiesin kerronnan siirtyvän taas menneisyyteen. Loppujen lopuksi menneisyys oli nykyisyyttä kiehtovampaa ja Jonathan Noblen henkilökohtainen historia eri vuosikymmenten mainosmaailmassa kuljetti lukijaa kiitettävästi.

Kaikki oli kuitenkin suuren teeman väritystä: Voiko ihminen, jolla on ollut kaikkea, olla ilman rakkautta onnellinen? Menneisyyttä katsomalla ymmärsin paljon Jonathan Noblesta ja jopa minulle aiemmin vieraana esiintynyt mainosmaailma tuntui jännittävälle ja uskottavalle. Rönkkö on kirjan liepeen tietojen mukaan toiminut itsekin mainosmaailmassa copywriterina, joten lopun mainosmaailman ja kulutusyhteiskunnan pohtiminen sai uskottavaa kaikupohjaa. Ensiksi Rönkkö kuvaa yksinäiseksi jäänyttä Jonathan Noblea, joka on elänyt kalliiden tavaroiden ja merkkituotteiden keskellä, reissannut ympäri maailmaa, harrastanut lukemattomia irtosuhteita ja jonka ura on ollut erityisen menestyksekäs. Lopuksi Noble pohtii syvällisemmin valitsemaansa uraa ja omia mahdollisuuksiaan tehdä konkreettisesti parempia ratkaisuja. Olisko hänen pitänyt kuitenkin yrittää tuloksekkaammin etsiä elämänkumppania ja tuntea isyyden ilot, vai onko jo eletty elämä sen arvoista, ettei mitään kannattaisi jäädä katumaan.Koin tämän monologin ja itsetutkiskelun kiinnostavaksi ja uskottavaksi sen, että Noble ei lopussa tehnyt totaalista takinkääntöä, vaan uskoo alaansa.


Tekstinäyte:
"En tiedä olenko saanut ihmiset ostamaan enemmän kuin he ovat suunnitelleet. Yleensä sitä ostaa mitä tarvitsee. Parhaina päivinä niin kallista kuin on varaa, huonompina niin halpaa kuin uskaltaa. Kuluttamisen motiivit ulottuvat syvälle. Ihminen ei ole sika joka tulee kaukalolle kun kepillä kolauttaa. Mielikuvituksen ja peukalon lisäksi siinä on keskeisin eromme muihin eläimiin. Tavarat ja esineet tunkeutuvat sieluumme ja suhteisiimme. Niillä luodaan ja vahvistetaan identiteettiä. Sidotaan minuus niihin jotka tuntevat samoin. Sekin on ihmisen osa."

Markku Rönkkö: Lounge
Like, 2010
Sivuja: 230

Elina Tiilikka: Punainen mekko

"Tajusin, että tämä tulisi olemaan sittenkin helppoa"


Elina Tiilikan Punainen mekko (Gummerus, 2010) on ollut mielessäni kesästä asti, kun silmääni osui joku naistenlehtien haastattelu Tiilikasta. En enää muista itse haastattelua, mutta minun mieltäni jäi kirja painamaan ja uskoin, että pitäisin siitä. Minusta on yleensä mielenkiintoista lukea kirjaa, jota lukiessa täytyy taistella sen kanssa, että mikä on fiktiota ja mikä faktaa. Mikä on kirjan kuvaamaa todellisuutta? Mikä puolestaan voisi olla oikesti tapahtunutta? Mutta ennen kaikkea, onko sillä kuitenkaan mitään väliä, kuinka todenperäinen tarina on? Takakannessa kuitenkin luvataan, että "tarina perustuu omakohtaisiin kokemuksiin", joten lukiessa kirja sai autofiktiivisen sävyn.

Näin perustellessani ja kirjan lähtökohtia miettiessäni, joudun kuitenkin toteamaan, että minulle tämä teos ei toiminut. Vaikka kerronta oli sulavaa, luin kirjan kannesta kanteen siltä istumalta ja tarinakin piti hetkittäin otteessaan, voisin kuitenkin summata teoksen omassa luennassani yllättävän tylsäksi. Ehkä odotin, että tässä olisi käsitelty prostituutiota jotenkin eri tavoin, sillä kirja aluksi lupaa paljon. Päähenkilö Noora kuvataan melko välittömäksi ihmiseksi, jonka pinta on teflonia ja sisälläkin kumisee yksinäisyys, vahva omanarvontunto ja mukavuudenhalu.

Noora ei ole kiinnostunut kouluttautumaan mihinkään ammattiin, mutta ei myöskään ole kiinnostunut tekemään hanttihommia. Hän on lähtökohtaisesti kovin kaukana tuntemistani ihmisistä, joten kiinnostuin välittömästi hänestä henkilöhahmona. Kun Noora päätyy strippaamisen kautta myymään itseään netissä, ajattelin että psyykettä avattaisiin mielenkiintoisilla tavoilla. Oli aika ennalta-arvattavaa, että millaiseksi ihmisen psyyke muuttuu hänen yrittäessään arvioida omaa markkina-arvoaan ja työn "helppous" on loppujen lopuksi ihan eri sfääreissä kuin siivoustyö, mutta Nooran dialogi itsensä kanssa ei ollut kiinnostavaa. Toisaalta hänen kerrontansa oli yhtä tylsää kuin hänen työnsäkin. Kun lopussa psyyke sitten lopulta hajoaa kuvottavan groteskilla tavalla, olin hyvin pettynyt. En oikeasti osaa edes kuvailla, että mitä odotin kirjalta, mutta ehkä jotain uutta, raikasta tapaa esittää prostituutiota populaarikulttuurissa.

Kirja oli kummallisen kökkö, ollakseen niin hyvin sulavasti kirjoitettu. Pisteet silti siitä, että nämä maksavat asiakkaat eivät olleet väkivaltaisia mielipuolia, vaan työ kuvattiin oikeasti aika tylsäksi ja vaarattomaksi. "Hyväksikäyttäjät" ostivat naisen netistä ja hänen palveluitaan, mutta sanoivat tapaamisen päätyttyä kiitoksen ja eivät arvostelleet Nooran älyä, taitoja tai ulkonäköä mitenkään.

Elina Tiilikka: Punainen mekko
Gummerus, 2010
Sivuja: 288

26.12.2010

Yoshiko Tsukiori: Kauniit puserot ja mekot

Blogini ei ole mikään käsityöblogi, vaikka olenkin moneen otteeseen nyt kertonut haaveilevani käsityötaidoista. Sisareni sai joululahjaksi aivan ihanan kirjan Yoshiko Tsukiori: Kauniit puserot ja mekot (Otava, 2010). Selailin tätä japanilaisen vaatesuunnittelijan tekemää kirjaa yöllä niin innokkaasti, että halusin esitellä sen tässä blogissanikin, vaikka en ole ehtinyt malleja testaamaan käytännössä.

Kirjassa on aivan taivaallisen ihania kuvia ja seesteisen puhdas tunnelma, ja vaikka ei yhdestäkään kirjan mekosta, tunikasta tai puserosta pitäisi, niin kuvien esteettisyys kiehtoo silti. Itse olen aina rakastanut japanilaista klassisen puhdasta tyyliä ja pelkistettyä tapaa esitettää esineitä ja asioita, esimerkiksi juuri vaatteita, astioita ja ruokaa. Minulle kyllä kelpaisi sieltä muutama paita ja koska kirjaa on kehuttu helppokäyttöiseksi kaavoiltaan ja ohjeiltaan, voisin ompelutaitojeni kartuttua kokeilla tehdä kesällä itselleni hellepaidan. Ainakin tuli himot lähteä kangaskauppaan. :) Vaatteet olivat klassisen kauniita ja suoralinjaisia, joten ne luultavasti pukevat muitakin kuin hoikkia, lapsenkasvoisia japanilaisnaisia.

Kuvien laatu on vähän heikkoa, mutta toivon mukaan niistä saa selvää.

Kaikista vaatteista on useita havainnollisia piirroskuvia selittävine teksteineen ja mallin teko-ohjeineen


Kirjan kaavat on mitoitettu pituudeltaan 160-senttisille naisille. Hieman tuunausta kaavat saattavat siis vaatia, jos on tätä pidempi. Leveyttä saa muutettua XS-L skaalalla.


Yoshiko Tsukiori: Kauniit puserot ja mekot
Otava, 2010
(Kuvassa aiemmin ilmestynyt kirja Ihanat mekot ja tunikat, Otava 2009, sillä kuvasin kirjan kannen jo bloggaukseni alkuun)
Suomentanut Hanna Alajärvi / noin 88 sivua / valokuvia, mustavalkopiirroksia ja kaava-arkkit

25.12.2010

Kirjasaalis

Takka ja kynttilät pitävät lämpimänä
Kiitos paljon jouluntoivotuksista kaikille. Minulle oli siunaantunut aivan ihania lahjoja, sekä kovia että pehmeitä. Niitä molempia suosikkejani. Sain mielenkiintoisia kirjoja ja äidin ja tädin kutomia/virkkaamia ihania pehmoisia yllätyksiä. Päätinkin, että opettelen tänä jouluna edes vähän kutomaan, koska käsitöiden ihailuni on niin valtavaa, että tahtoisin itsekin pystyä tekemään jotain uutta. Aloitan myös ensi keväänä ompelukurssin erään ihastuttavan mummon ohjaamana, joten toiveissa on että ensi jouluna voisin antaa lahjaksi myös jotain itse tekemää. Tänä jouluna askartelin kirjanmerkkejä ja magneetteja ja tee-pusseja. Kaikkiin varastin Tove Janssonin tekemiä muumisarjakuva-strippejä. Joulun jälkeen teenkin muumi-sarjakuvakirjoista bloggauksen.

Uudet huovutetut tossut

  
Uudet kirjat


Sain siis lahjaksi Riikka Pulkkisen ensimmäisen teoksen Rajan, Patricia Cornwellin uusimman teoksen Valokeilassa, Carol Shieldsin tänä vuonna Otavan "siniseen kirjastoon" suomennetun teoksen Kaiken keskellä Mary Swann, Tommy Tabermanin Pelastajan ja Ian McEwanin Lauantain (tai teknisesti en saanut tätä lahjaksi, sillä löysin sen vain meidän kirjahyllystä ja omin itselleni.;) )

Tässä pitää ehtiä lukea myös muiden perheenjäsenten uudet lahjakirjat ennen kuin siirrymme taas eri osoitteisiin.

Ei ollut kylmä sää aattona, mutta silti kaunis kuulas ilma käydä ulkosaunassa
Tämän joulun hittituote: sisareni tekemä luomuhapankaali yhdistettynä äitini tekemään sienisalaattiin.

23.12.2010

Makoisaa joulua!

Haluan toivottaa kaikille vielä oikein hyvää joulua.

Minulle tämä bloggaaminen on ollut todella miellyttävä ja ihana uusi harrastus kirjojen parissa ja olen ollut onnellinen, kun olen blogini kautta saanut myös muita uusia asioita elämääni. Kiitos kutsuista blogistitapaamisiin, kustantajien järjestämiin kirjatilaisuuksiin ja kiitos vielä uusille ystäville mukavista hetkistä.

Minusta on ihana lukea muiden blogeja ja kirja-arvioita niin itselle tutuista kuin myös ihan erilaisistakin kirjoista. Ja niistä kirjoista, joihin en olisi tarttunut muuten, ellei siitä olisi niin taitavasti blogattu. Ihana on löytää myös arvioita itselle tärkeistä kirjoista. Luen myös arvioita niistä kirjoista, jotka eivät lähtökohtaisesti kiinnosta minua ollenkaan, koska on mielenkiintoista nähdä taitavien kanssabloggaajien ajatuksien lentoa.

Minulla on ihanan jouluinen tunnelma ja toivon, että kaikilla teillä lukijoillani on miellyttävä joulu.

Kiitos, että olette seuranneet blogiani tämän pienen hetken.. :)


http://sweettidings.blogspot.com/2008/12/dreaming-of-chocolate-christmas.html

20.12.2010

Viikon luetut

Pukki Lapissa

Olen siirtynyt joulun viettoon tänne kotiini Lappiin. Kirjoja tulee varmasti luettua tänä jouluna paljon, mutta luultavasti olen melko vähän tässä koneella. Käyn sitten aaton jälkeen oikein urakalla lukemassa ja kommentoimassa kaikkien ihania joulukirja-arvioita. :)

Viime viikolla tuli luetuksi:
- Jane Austen: Viisasteleva sydän
- Jane Austen: Northanger Abbey
- Markku Rönkkö: Lounge
- Elina Tiilikka: Punainen mekko
- Marjane Satrapi: Persepolis 2 (Harmillista, etten löytänyt ykkösosaa)

OIKEIN HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!!

Petja Helsingissä

16.12.2010

Ajatuksia "Austeneista"

Olen saanut luku-urakkani Jane Austenin teosten kanssa päätökseen. Tulin lukeneeksi lähes tulkoon kaikki häneltä ilmestyneet kirjat, muutamia koottuja kertomuksia ja keskeneräisiä käsikirjoituksia lukuun ottamatta.

Luin tänä syksynä: Ylpeys ja ennakkoluulo (Pride and Prejudice), Järki ja tunteet (Sense and Sensibility), Kasvattitytön tarina (Mansfield Park), Emma, Northanger Abbey (suom. myös Neito vanhassa linnassa) ja viimeisenä Viisasteleva sydän (Persuasion).

Tietyllä tapaa minulla on omituinen olo siitä, että nämä ovat länsimaalaisen kulttuurin rakastetuimpia rakkaustarinoita, vaikka pidin kirjoista itsekin mielettömän paljon. Rakkaus on näissä aina jonkinlaista taistelua pääparin välillä, ja satojen sivujen ajan kuvaillaan kuinka parin on vaikea saada toisensa ja vasta parin viimeisen sivun aikana he kertovat tunteistaan toisilleen ääneen. Itse suhteelle, avioliitolle ja sille suurelle suudelmalle jätetään vain viittausarvo loppuun. 

En tietenkään kiellä, etteikö pariskunnan keskinäisessä soidinmenossa ole romanttisuutta kylliksi, mutta olisin toivonut että myös heidän suhdettaan olisi kuvattu edes jossain näistä kirjoista vähän enemmän. Kotipsykologi minussa mietti, että ehkä Austen ei halunnut kirjoittaa avioliitosta, häistä ja parisuhteesta, koska hän itse oli naimaton. Vaikka muuten pariskunnat  keskustelevat nokkelasti keskenään, lopussa dialogi katoaa ja kaikkitietävä kertoja ottaa vallan ja kuvailee lyhyesti tilanteen, jossa tunteet saavat vastakaikua ja toiveet täyttyvät. 

Tämä etäännytys toimi minulle latistavana elementtinä, sillä kun on lukenut pitkään näistä salaisista tunteista, halusin päästä myös sen suuren hetken imuun. Olen nähnyt melkein kaikista näistä kirjoista elokuvaversiot ja vaikka pidän siitä, että joissakin kohdin elokuvissa tapahtuu hoputusta ja joka ikinen kirjassa esitetty kohtaus ei tule kuvatuksi, niin kyllä elokuvia katsoessa jää kaipaamaan sitä jotain. Ja se jokin on korvattu sitten suuremmalla romantiikalla, kuin mitä kirjoista on luettavissa. Se, mikä kirjojen lopuissa jää rakkaudennälkäni tyydyttämättä, saan elokuvissa nauttia yltäkylläisenä.

Kirjoissa vilahtelevat sotilaat, vaikka muuten sota-aikoja ei kuvata. Austenin tuotanto ajoittuu Napoleonin aikaan, jolloin Englanti oli Ranskan kanssa sodassa. Kirjat keskittyvät aristokraattien, maanomistajien ja nousevan keskiluokan jännitteiseen kanssakäymiseen, mutta erityisesti Viisastelevassa sydämessä näkyy myös kuinka armeijan kautta miehet rikastuvat ja nousevat yhteisön arvostukseen ja täten haastamaan aristokraatteja. Englanti on "luokkaretkellä" ja ylpeiden henkilöhahmojen kautta näkyy kuinka vaikeaa heidän on sulattaa, että rikastuva keskiluokka astuu heidän juhlasaleihinsa tanssimaan.

Näiden kirjojen matkassa oli kyllä loistavaa matkata kohti 1700-1800 luvun vaihteen Englantia ja verrata Austenin kirjoja Suomen ensimmäisten naiskirjailijoiden teksteihin. Austen kirjoitti teoksensa nimimerkillä "By a Lady" ja myöhemmin markkinoinnissa käytettiin myös "By the Author of Sense and Sensibility" ja monet suomalaiset naiskirjailijat kirjoittivat myöhemmin nimimerkein. 

Kirjoissa oli mielenkiintoista myös seurata millaisia hyveitä naisilta odotettiin ja millainen oli miehen malli. Naisen koulutus nousi myös kiistelyn kohteeksi, erityisesti Elisabeth Bennet (Ylpeys ja Ennakkoluulo) puhui kiivaasti naisten koulutuksen puolesta. Intohimoa Austen etäännyttää, eikä kuvaa naispäähenkilöiden tunteita siinä hetkessä, vaan vasta myöhemmin. Marianne (Järki ja tunteet) on yksi mielenkiintoisimpia hahmoja Austenin kirjoissa, sillä hän tahtoo rikkoa naisiin kohdistuneita odotuksia ja sovinnaisuussääntöjä ja lähettelee esimerkiksi rakkauden kohteelleen öisin kirjeitä, mikä on erittäin sopimatonta tuona aikana, koska he eivät ole kihloissa. Nainen ja mies eivät saaneet olla keskenään kirjeenvaihdossa, elleivät he olleet kihloissa (tai perheenjäseniä).

 
Jos kuitenkin Ylpeys ja ennakkoluulo ja Järki ja tunteet ovat puhkikulutettuja ja liian tuttuja, niin suosittelisin itsellenikin yllätyksenä Viisastelevaa sydäntä seuraavaksi luettavaksi. Olin pitkästyä siinä alussa ja ajattelin, että kirja on vain saman asian toistoa, mutta kirja oli itseasiassa hyvinkin viehättävä ja mielenkiintoinen. Kasvattitytön tarinan päähenkilö on niin ärsyttävä, eli mikäli sen kestää, niin kirja on pituudestaan huolimatta nopeasti luettu. Siinä kannattelee ikävien ihmisten lumo, he ovat kirjan jännittävimpiä hahmoja. Emma oli aika ennalta-arvattava (toisaalta saman syytöksen voisi antaa näille kaikille) ja ehkä senkin tarinan tuttuus häiritsi lukemista, sillä olin siinä vaiheessa jo vähän kyllästynyt Austeniin. Northanger Abbey on lyhyt ja juonenkäänteet tapahtuvat nopeammin kuin muissa kirjoissa, joten sen vetovoimaisuus oli siinä, muuten se ei jää näistä päällimmäisenä mieleen. Se on myös kuuluisin parodia goottilaisesta kirjallisuudesta, päähenkilön Catherine lukee goottilaista kirjallisuutta liikaa, jolloin hän näkee murhia ja uhkaavia tilanteita kaikkialla.

15.12.2010

Arvonnan voittaja...

Arvoimme Petjan kanssa ensimmäisen blogiarvontani voittajan. Virallinen valvoja on mitä ilmeisemmin valvonut arvontaa edeltävän yön ja pötkötti arvonnan aikana silmät kiinni, mutta luottamus random.org -koneistoon ei järkähtänyt kertaakaan. Hyvillä mielin onnittelemme voittajaa, joka on Amma

Lähetän sinulle postissa kirjapaketin, joka pitää sisällään Doris Lessing: Viides lapsi, Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni ja Riitta Jalonen: Hyvää yötä Irma Noora.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja että olette arvioitani lukeneet ja kommentoineet.

Virallinen valvoja

13.12.2010

Joululahjoja itselleni

En ole ehtinyt kirjoittamaan blogiini yli viikkoon, sillä olen ollut viimeisten tenttien ja esseiden kanssa kovin kiireinen. Ja silloin kun en lue tentteihin, häärään jouluostosten ja ystävien kanssa. Lähden kolmeksi viikoksi Lappiin joululoman viettoon, joten haluan sitä ennen ehtiä nähdä joitakin ystäviäni ja lahjoa heitä kirjoilla.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille ja niille, jotka olette arvontaani mainostaneet blogissanne. Olette pitäneet tämän viikon kirjoitustauon aikana blogiani hengissä. :)

En oikein tiedä mitä haluaisin lahjaksi, paitsi nyt tietysti ison kasan kirjoja. Päätin sitten hankkia sen ison kasan ihan itse. :) Odotan niin tuota 3 viikon lomaa, sillä aion rauhassa lukea unelmakirjojani takkatulen ääressä. Kiertelin perjantaina ja tänään antikvariaatteja ja hankin itselleni seuraavat joululahjat:

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät (Atena, 2010)
Tämä tuntuu olevan jokaisen seuraamani kirjablogin suosikkikirja, joten olin todella innoissani löytäessäni tämän.
Jussi Siirilä: Historia on minut vapauttava (Gummerus, 2010)

En olisi tähän kirjaan tarttunut muuten, ellen olisi jälleen kerran lukenut niin hyviä kirja-arvosteluja blogeista. Jotenkin kansi olisi muuten ollut aika luotaantyöntävä. Toivottavasti on hyvä kirja.


Elina Tiilikka: Punainen mekko (Gummerus, 2010)

Tästä kiinnostuin jo aiemmin, mutta en koskaan muistanut laittaa sitä kirjaston varaukseen, ja olin jo vähän unohtanut koko kirjan. Mutta siellä se hyllyssä minua odotteli.

Hannele Mikaela Taivassalo: Oi, tule katsomaan (Teos, 2010)

En ole missään blogeissa lukenut tästä kirjasta, PAITSI tänään juuri hankittuani tämän luin Seija Vilénin kirjailijablogista tästä arvion. Tämä vaikutti todella mielenkiintoiselta kirjalta, kun sitä silmäilin ja mitä olen ennakkoon Teoksen sivuilla teokseen tutustunut. Seijan arvion luettuani olen onnellinen, että ostin tämän kirjan.

Seija Vilén: Mangopuun alla (Avain, 2010)

Kuinka ollakaan, löysin aikaisemmalla ostosreissulla, tämän edellä mainitun kirjailija-kirjabloggaajan todella kehutun teoksen ja sen olen jo kauan halunnut omakseni. Tästä olen lukenut niin monta arviota, kuten myös kävi Elina Hirvosen: Kauimpana kuolemasta- teoksen kanssa, joten jätin molemmat suosiolla joululoman lukemistoon, että saan rauhassa lukea ja lukemani arviot ovat haihtuneet mielestäni. Molempia kirjoja on kehuttu vuolaasti, joten haluan saada oman aikani näiden teosten kanssa. Omistan molemmat ja innoissani kiikutan nämä Lappiin.

Essi Kummu: Karhun kuolema (Tammi, 2010)

Tämänkin kirjan löysin aiemmalta antikvariaattikäynniltäni. Tässä kirjassa on ihan mielettömän puoleensavetävä kansi. Jotenkin karu, pelottava ja kiinnostava. Tuntuu todella mielenkiintoiselta kirjalta.


Lotta Kähkönen & Hanna Meretoja (toim.): Muistijälkiä (Avain, 2010)

Minulla on kaksi saksalaista ystävää, jotka lukevat myös kotimaista kirjallisuutta. Kyselin heiltä, että vertailevatko he suomalaista nykykirjallisuutta saksassa julkaistuihin teoksiin, mutta kumpikaan heistä ei ehdi lukea kuin suomalaisia teoksia. Toinen heistä saattaa siis yllättyä jouluna tästä tietokirjasta. (Toivottavasti et lue tätä blogistani. :D)





Näiden lisäksi ostin Tove Janssonin: Näkymätön lapsi (Wsoy) , V. S. Naipaul: Elämän kuva (Otava), Marjane Satrapi: Persepolis 2 (Like) ja Linda Olsson: Sonaatti Miriamille (Gummerus).

Olen siis mielestäni ollut todella kilttinä. :)

6.12.2010

Viikon luetut

Hyvää itsenäisyyspäivää!
Olen viime viikolla lukenut taas yllättävän paljon, vaikka alkaa esseet ja tentitkin painamaan päälle. Laskin, että olen sivumäärällisesti lukenut viikossa yli 1200sivua+ sarjakuvakirjan. Huh, ei ihme, että alan jo nähdä aika voimakkaita unia kirjoista. En ole sitten toisaalta ehtinyt tehdä kaikista arvioita blogiini.


Viime viikolla luettua:
- Jouko Turkka: Aiheita
- Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä
- Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni
- Matti Larjavaara: Ketunmorsian
- Kreetta Onkeli: Kutsumus
- Marjane Satrapi: Pistoja (sarjakuvakirja)

Älkää unohtako jouluarvontaa!!

5.12.2010

Jouluinen arvonta

Miekin halusin näin joulun odotuksen kunniaksi käynnistää ensimmäisen blogi-arvonnan.
Arvontapaketti sisältää kolme kirjaa:

1. Lukupiiri-blogin ensimmäisen yhteisesti luetun kirjan kunniaksi, paketista löytyy Doris Lessingin: Viides lapsi. Kirja on pokkariversio.



2. Toisena Riitta Jalosen uutuuskirja Hyvää yötä Irma Noora. Vaikka kirja ei itselleni ollut lukukokemusten aatelia, toivon, että arvonnan voittaja nauttii kirjasta. Oman arvioni voitte lukea tästä.


3. Kolmantena paketista löytyy Pauli Kohelon: Ohessa tilinumeroni.
Sain itse luettua tämän hauskan kirjan vasta tällä viikolla, joten halusin lisätä sen tähän pakettiin ja pistää hyvä kiertämään näin joulun kunniaksi. :)

Eli yksi voittaja saa kolme kirjaa, jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain Nobelin arvoista.
Jos et ole kirjautunut bloggeriin, niin keksi itsellesi sellainen nimimerkki, että tunnistat itsesi, mikäli arpaonni suosii.

Arvontaan osallistutaan kommentoimalla tätä bloggausta. Siitä saa yhden arvan.
Toisen arvan saa, kun liittyy vakilukijakseni tai on jo sellainen.
Kolmannen arvan saa mainostuksesta.

Arvonta suoritetaan 15.12 ja virallisena valvojana arvonnalle toimii Petja.

Lisäksi käytän tämän mahdollisuuden mainostaa  Luettua- blogin jouluarvontaa.

3.12.2010

2 x 100- haaste

Vastaan Lukuisa-blogin Laurenille hänen esittämäänsä haasteeseen.



1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen (kesken)
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole (kesken)
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

21/100, ei järin hyvä saavutus! 


Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III (ei nyt ehkä ihan kaikkia)
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja (en nyt muistaakseni ihan jokaista)
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

38/100.

Listassa oli muutama sellainen, jotka ovat jääneet aikanaan kesken, eri syistä. Sinuhe ajanpuutteen vuoksi ja Manillaköysi ei silloin kiinnostanut. Kyllä mie ne vielä luen..

Pernilla Stalfelt: Kakkakirja & Karvakirja

"Jos piereskelee veden alla, syntyy kuplia"


Pernilla Stalfeltin Kakkakirja ja Karvakirja (Minerva) on suunnattu pääsääntöisesti päiväkoti-ikäisille lapsille, mutta tunnuin olevan myös kohderyhmää, sillä nämä olivat mielestäni ihastuttavan rohkeita ja hyväntuulisia kirjoja.

Kakkakirja kertoo hauskasti pääasiat kakasta, mutta groteskin puolelle ei päädytä. Kuvien avulla näytetään, miten monella tapaa kakka on luonnollinen asia ja liittyy ihmisen elämään, silti unohtamatta huumoria. Kuvissa näytetään esimerkiksi, miten kukat syövät kakkaa. Sitten se toki kumotaan ja kerrotaan, että "kukat eivät oikeasti syö suulla, vaan juurilla. Juuret ovat maan alla. Sateen mukana kakka ja vesi päätyvät maan alle." . Kirjassa puhutaan myös pieruista käyttämättä mitään kiertoilmaisuja. "Leikkipieruja voi päästellä suulla", "Mutta oikeat pierut tulevat pyllystä. Piereskely on hauskaa, mutta joskus se haisee inhottavalta."

Karvakirjassa tarkastelun ja tietokatsauksen kohteena ovat nimensä mukaisesti erilaiset karvat. Aluksi esitellään ihmisten erilaisia karvapeitteitä ja mistä kaikkialta meidän kehoistamme löytyy karvoja ja kuinka karvoitus poikkeaa eläimistä. Kuvitettuna on sekä eläinten valkeat talviturkit kuin myös ihmisten ikääntymisestä johtuva karvojen värien muuttuminen. Lapsille näytetään myös, miksi joillakin ihmisillä ei ole ollenkaan karvoja ja mitä tapahtuu kun on hilsettä tai sähköiset hiukset.

Molemmat kirjat ovat ihanan havainnollistavia ja yllättäviä tarkastelunäkökulmia löytyy, joista uskon lasten nauttivan. Ainakin itseä nauratti. :) Kiehtovinta oli juuri se, että monet aiheista voivat olla sellaisia, joita ei tule käytyä lapselle läpi tai niitä välttelee luonnostaan. Kaikki olennainen tuntui olevan mukana ja sitähän sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Minun silmääni piirustusjälki miellytti. Erityistä plussaa takakannen runoista, mutta muuten kirjoja ei oltu kirjoitettu runomuotoon.

Minervan sivuilta kirjailijaesittely:
Pernilla Stalfelt on palkittu ruotsalainen lastenkirjailija, joka mielellään paneutuu sellaisiin lasta askarruttavin aiheisiin, joita aikuiset usein haluaisivat väistellä. Oivaltavasti ja huumorilla hän on lastenkirjoissaan käsitellyt mm. kuolemaa ja rakkautta. Hänen kirjojaan käytetään mm. päiväkodeissa ja muualla lastenhoidon ammattilaisten keskuudessa.

Kustantamoiden palkitut tähdet

Teos on voinut juhlia tänä talvena, sillä Helsingin Sanomain esikoiskirjailijapalkinto meni Alexandra Salmelan kirjalla 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Mikko Rimminen puolestaan pokkasi Nenäpäivällä Finlandia-palkinnon. Monika Fagerholm sai Pro Finlandia- mitalin.

Kalevi Jäntin palkinto meni Elina Hirvosen romaanille Kauimpana kuolemasta (Avain), Marko Hautalan Käärinliinoille (Tammi) ja Harry Salmenniemen runoteokselle Texas, sakset (Otava).

Onnitteluita kirjailijoille satelee joka suunnalta, mutta eiköhän sinne vielä kahdet onnittelut mahdu joukkoon. :) Kirjabloggaaja lukukavereineen onnittelee!


Olen opintojeni myötä kiinnostunut seuraamaan enemmän suomalaisen kirjallisuusmaailman menoja; ehdokkuuksia, palkintoja, käännösoikeuksien myyntejä jne. Katselen netistä kustantamoiden ensi kevään katalogeja ja unelmoin kaikkien kirjojan lukemisesta. Kiinnostavia ovat myös ne kirjat, joita ei palkintopalleilla näy.


2.12.2010

Kreetta Onkeli: Kutsumus

"En ollut kutsumuskirjailija. Kutsumuksen puute näkyi tekstissäni."

"Lukeminen on raskasta. Siinä sokeutuu. Sanat, rivit, kappaleet, luvut, kirjat vilistävät silmissä ja mielessä. Ja sitten on aina tämä kirjailija. Kirjailijan ammatti on kutsumusammatti. Hän odottaa vähintäänkin kirjansa pelastavan maailman. Hän on yliherkkä, sulkeutunut tai kiivas. Jokainen luulottelee suuria. Ja niin hänen onkin tehtävä. Kirjailija tulee purkamaan kaiken kiukkunsa sinuun."

Kreetta Onkelin Kutsumus (Sammakko, 2010) oli hauska satiirinen kertomus kirjailijan työstä: Ammattikateudesta, vaikeudesta tarttua toimeen ja niistä suurista luuloista, mitä ihmisillä on kirjailijuudesta ja sen tarjoamista hyödyistä. Pidin tästä paljon enemmän kuin aiemmin lukemastani Beigestä, vaikka tyylillisesti nämä olivat hyvin samanlaisia. Kutsumus oli kuitenkin tarinaltaan parempi ja enemmän minun makuuni. Toisaalta minua kiinnostaa kirjoittajan ammatti, kustannusala ja kirjallisuus, joten niistä tehty satiirikin upposi.

Kirjassa on kaksi päähenkilöä, Sanelma ja Gunnevi. Sanelman tarinalinjasta kertomus alkaa ja lukija pääsee seuraamaan hänen epäonnistumisiaan työelämässä. Sanelma tuntuu ajautuvan kirjailijaksi. Hän tekee keskinkertaisia kirjoja, hiomattomalla tyylillään, eikä niillä toisaalta ole kauheasti lukijoitakaan. Gunnevi on puolestaan hetken lapsi, hänen runokokoelmansa syntyy hurmostilassa ja kuin taikaiskusta siitä tulee suuren yleisön suosikki ja Gunnevista tulee aikakauslehtien suosikkitähtönen. Sanelma kadehtii Gunnevin mainetta, mutta tuntee myös mustankipeyttä siitä, että ystävättärensä astuu hänen reviirilleen ja toimii siellä suvereenisti. Sanelma ja Gunnevi ovat toistensa vastakohdat luonteiltaan, mutta myös kirjallisuuden kentällä. Ainoa yhteneväinen tuntuu olevan vain heidän työskentelytapansa, kaikki tehdään inspiraation varassa ja suunnittelematta. Mitään pitkäjänteistä kirjailijan työtä ei Kutsumuksen sivuilla kuvata. Molemmat pohtivat pitkin matkaa, että onko kirjailijan ammatti heidän kutsumusammattinsa, mutta toisaalta mitään viitteitä sellaisesta ei lukijalle näytetä.

Olen siinä mielessä "kummallinen", että minua ei kyllästytä tämä kirjailijan ammatin pohdinta, vaikka sitä on nyt tullut joka tuutista. Minua se jaksaa kiinnostaa kerta toisensa jälkeen, mutta toisaalta en ole vielä lukenut Juha Itkosen uusinta. Olen nyt ollut useilla luennoillakin, joissa kirjailijat kertovat omasta ammatistaan ja työskentelytavoistaan. Oli silti mukava vaihtelu lukea aiheesta satiirin muodossa, ei valitellen, vaan vitsaillen. Minuun iski tällä kertaa myös Onkelin tyyli lyhyine päälauseineen, kuin kuuma veitsi voihin.

Kreetta Onkeli: Kutsumus
Sammakko, 2010
Sivuja: 237

1.12.2010

Matti Larjavaara: Ketunmorsian

"Välillä on erotiikkaa ja ristiriitoja, välillä sitä kirjallisuusasiaa. Mutta onko se niin ku syvemmältä huonoa vai hyvää.."

Matti Larjavaaran esikoiskirja Ketunmorsian (Gummerus, 2010) hämmentää minua. En pitänyt kirjasta oikeastaan yhtään ja silti luin sen loppuun, vaikka se oli pitkä (lue: pitkitetty) kuin nälkävuosi. Jotain vetovoimaa kliseisessä, yliopistomaailmaan sijoittuvassa tarinassa on, sillä nauroin sitä lukiessani aikalailla. Takakanteen oli sijoitettu isoilla kirjaimilla lause, joka tiivisti koko teoksen huvittavuuden: "Kirja lukijoille, jotka rakastavat kirjoja ja tarinoita". Vastaavaa ajatuksenlaiskuutta voisi käyttää levymainonnassa: "Levy kuuntelijoille, jotka rakastavat musiikkia ja sävelmiä." :D

Tarinan keskiössä on Kimmo Yövaara, joka rakastuu (nimenomaan hän rakastuu ensisilmäyksellä) kirjallisuudenopiskelija Annaan, joka tekee graduaan Aino Kallaksen eroottisista teemoista. Yövaara haluaa kirjoittaa Annan kanssa kirjaa professori Timo Ylivaarasta, joka rakastuu opiskelijaansa Aadaan. Henkilöhahmon sukunimivaihtoehtona on myös Mallasvaara. Varsinaisen viettelysyrityksen on tämä Auervaara keksinyt. Kimmo on tahollaan naimisissa toisen vaimonsa Tuijan kanssa ja heillä on kaksi pientä poikaa. Ensimmäisen vaimonsa Leenan hän jätti Tuijan takia. Molemmat vaimot työskentelevät Helsingin yliopistossa ja kohtaavat kirjassa usein. Anna on puolestaan avoliitossa teekkarin kanssa, jota kirjailija kuvaa varsin stereotyyppisesti. Lukiessa ärsytti jo alkujaan tämä asetelma, missä Annan älykkyyttä kirjallisuuden ja suomen opiskelijana korostetaan, kun taas Juuson teekkariutta naljaillaan. Hän on kirjassa kaljaa litkittävä, nettipornoriippuvainen sählypoika, joka juoksee teekkareiden riennoissa ja pelaa nettipelejä kotonaan, tajuamatta mitään Annan ylevistä keskusteluista.

Kimmo Yövaara juoksee läpi kirjan näiden eri naisten vällyjen välissä, rakastaen heitä kaikkia. Hänestä on yritetty tehdä väkisin huoripukin parodiaa, mutta toteutus ei mielestäni toimi. Kyllä hän naisissa juoksee ja potee välillä omatunnon tuskia ja välillä perustelee tekonsa, mutta minulle lukijana ei mennyt läpi sellaiset kohtaukset, missä hän esimerkiksi puhuttelee itseään herra Kimmona.

"Kimmo tutkii huonetta lisää, ja pian löytyykin Nissen itsensä kirjoittama kirja, jossa on omistus "Till min Tuija". Aivan selvä tapaus. Kimmo laskeutuu täristen ja miettii, mitä tehdä. -- Tunteen tasolla Kimmo tuntee itsensä loukatuksi, kun Tuija ei pidä - niin kuin hän - yksiavioisuutta arvossa: ei kunnoita sitä periaatetta, että kaikkien Kimmon naisten sopisi olla yhtä aikaa yksiavioisia ja uskollisia herra Kimmolle."

Kirjassa maistui myös yliyrittämisen maku, oli laitettu intertekstuaalisuutta Aino Kallakseen ja Eino Leinoon. Ketunmorsian otsikkona viittaa sudenmorsiameen. Nimet menevät sekaisin Annasta Ainoon jne.. Lisäksi sieltä löytyy metafiktiota, mise en abyme- rakennelmia, biografista kirjallisuudentutkimuksen fanfaaria (oliko tämänkin tarkoitus olla lukijalle joku avain kirjan lukemiseen Larjavaaran kautta), sanojen semantiikkaakin käydään kädestä pitäen läpi, fokalisaatiot, fasetit ja autofiktioonkin tartuttiin jälleen kerran kliseisellä tavalla Pirkko Saisio- esimerkkejä käyttäen. Feminististä lähestymistapaakin rakenneltiin. Loppuluku oli jo niin osoitteleva yritys sitten koota koko tarina parodiaksi, mutta kun ei toimi, niin ei toimi. Kaikki kirjassa tuntuu olevan niin osoittelevaa ja tarkoituksenmukaista, joten siitä joko ärsyyntyy tai lukee teoksen nauraen. Kieltä on haukuttu monissa arvosteluissa lapselliseksi, mutta osaltaan sen antama kökköyden huumoritaso kannatteli, koska siten jaksoin lukea tämän loppuun asti.

Monella tapaa tässä olisi ollut asetelmat lukea tätä inhoten Kimmon tekoja ja sitä kuinka nämä passaavat eukot päästävät hänet kerta toisensa jälkeen pahasta, mutta ei Kimmon henkilöhahmo minua ärsyttänyt, vaan Annan. Kun teinityttönä katsoin muotilehtiä, valtasi minut jonkinlainen ärsytyksen ja ahdistuksen välitila. Nyt lukiessani Annasta, jokaisen professorin lempioppilaasta, tunsin saman tunteen. Hän on kuin joku yli-ihminen, hiki haisee nuorekkaalle ja ulkonäkö on virheetön. Hän tekee nopeasti taidokkaan gradun, joka hyväksytään laudaturilla samalla lisensiaattityöksi. Hän on tehnyt jo koko kesän ennen seminaareja pohjatöitä 100 sivun verran, vaikka työskentelee samalla kustantamossa. Hänestä pitävät Kimmon entiset vaimotkin, koska hän on niin suloinen ja ihana. Orgasmitkin tulevat kujertaen. Yök.

K-Blogin Jenni on kirjoittanut samasta kirjasta minua hauskemman arvion ja Leena Lumi armollisemman. Kannattaa lukaista myös. :)



Matti Larjavaara: Ketunmorsian
Gummerus, 2010
Sivuja: 411